Nyt se myrkyn lykkäsi

keskiviikko 4.4.

Huomasin jo aamulla, että talossamme haisee taas savu. Sen alkulähdettä ei tarvinnut edes miettiä.

Pakkailin kamoja lähteäkseni Lapualle. Kun menin pihaan, savu haisi aivan järkyttävästi. Henkeäni pidätellen menin autoon ja lähdin ajamaan pihasta, vaikka tuulilasi oli aivan jäässä. Ajoin “korttelin” ympäri ja pysäytin auton tien varteen nokka Ratamon suuntaan. Siinä puhdistin hieman tuulilasia. Sen jälkeen ajoin Ratamon talon ohi ja otin kolme valokuvaa auton sivuikkunasta. Valitettavasti kuvat eivät kerro sitä, miten mielettömästi savu haisi pihassamme.

En ole uskaltanut katsoa sähköpostiani sen jälkeen, kun lähetin sen kirjeen siitä savusta sinne Vaasaan jollekin ympäristöviranomaiselle. Tänään vihdoin Milla aukaisi sähköpostini ja katsoi, mitä postia sinne on tullut. Kävi ilmi, että lähettämäni “savukirje” ei ollutkaan mennyt perille! Sähköpostiosoite oli ollut väärä. Uskomatonta. Ja minä kun ehdin jo muutaman päivän ajan luulla, että Ratamot ovat lopettaneet tai ainakin vähentäneet savuttamistaan sen kirjeen takia. Eli Vaasasta olisi otettu yhteyttä heihin. No, ei ole otettu. Eikä savuttaminenkaan ole loppunut.

Asiassa on vielä sen kurja puoli, että kun en heikkohermoisuuttani pystynyt katsomaan sähköpostiani yli kuukauteen, sinne oli tullut tarjous eräästä "kerran elämässä" -tyyppisestä maailman mittakaavassakin erittäin harvinaisesta matkasta, jollaisesta olen koko ikäni haaveillut, ja joka olisi pitänyt tietenkin varata heti. Nyt se on myöhäistä. Ratamon katkera savusaaste aiheuttaa välillisesti haittoja kaikilla elämänalueilla.

Sama kai, vaikka julkaisen kirjeen tässä. Nimet ja paikat ovat edelleen keksittyjä - nyt jo tuplasti keksittyjä. Teksti on siinä mielessä hölynpölyä, että en oikeasti halua maksaa siitä, että saamme hengittää normaalia raikasta ilmaa. Ehdotus oli vain provokaatio.


Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Mona-Lisa DaVinci
Länsi-Suomen aluehallintovirasto
Turku


Asiani koskee puun polttamisesta aiheutuvia savuhaittoja.

Vaikka Asumisterveysliitto ASTE kirjoittaa kotisivullaan, että savuhaitoista kärsivien valitukset kuntien ympäristö- ja terveysviranomaisille ja hallinto-oikeuteen eivät ole poistaneet tai lieventäneet ongelmaa, otan tämän asian nyt kuitenkin esille omalta kohdaltani. Vaikka ongelma ei poistuisikaan, ei se ainakaan silloin poistu, jos kukaan ei edes yritä tehdä asialle mitään. Uskon, että jos yksityiset ihmiset tarpeeksi kauan ja tarpeeksi sitkeästi valittavat savuhaitoista, ongelmaan lopulta puututaan myös valtakunnallisella tasolla.

Perheemme on jo vuosien ajan kärsinyt pahanhajuisesta kitupolttosavusta, jota tulee naapurimme savupiipusta. Savun haju on pihassamme ajoittain niin voimakas, että jo lyhyt kävely autosta taloon saa vaatteet haisemaan savulle. Pihatöitä ei talviaikaan juuri viitsi tehdä, koska kitkerän savun hengittäminen on epämukavaa.

Naapurimme talo on samanlainen Koppikottero-valmistalo kuin meidän talomme, ja sen peruslämmitysjärjestelmä on sähköllä toimiva vesikeskuslämmitys kuten meilläkin. Naapuri on asentanut taloonsa lisälämmittimeksi puulla toimivan lämmityskattilan. Savuhaitat johtuvat siitä, että puuta poltetaan tuntien ajan pienellä liekillä ja pienellä vedolla. Savupiippu on lyhyt, ja se on rakennuksen matalan osan eli autotallin katolla.

En selosta savuongelmaa tarkemmin tässä vaan annan linkin blogiin, johon olen kirjoitellut savusta ja sen syistä keväästä 2006 alkaen. Ensimmäiset blogiin kopioidut merkinnät on kirjoitettu alunperin päiväkirjaan 4.1.2004. Näin kauan savuongelmasta on siis olemassa kirjallisia lähteitä, vaikka ei savuttaminen tuolloin alkanut.

Blogin teksti on suoraa kopiota päiväkirjastani. Ainostaan ihmisten ja paikkojen nimet on muutettu. Todellinen tapahtumapaikka on Ilmajoki, ja todellinen savun tuottaja on nimeltään Uivelo Salama.

http://savusilakka.blogspot.com/

blogin alku:

http://savusilakka.blogspot.com/2006/03/kevt-2004.html

Blogin teksti on aika provokatiivista, mikä johtuu siitä, että päiväkirjani on yksi savuongelmien aiheuttaman mielipahan purkautumiskeinoista. Jos jokin asia harmittaa, se luonnollisesti näkyy siinä, miten asiasta kirjoitetaan. Monien mielestä tämän tyyppinen blogi on todennäköisesti epämiellyttävä. Olen varautunut siihen, että blogista voi aiheutua ikävyyksiä. Jos joudun maksamaan sakkoa ja kunnianloukkauskorvauksia, saapahan asia ainakin huomiota, mikä toivottavasti edistää sitä, että savuhaittoihin aletaan kiinnittää enemmän huomiota. Tämä näyttää olevan asia, jossa ei tapahdu mitään, ellei ongelmaa tuoda jatkuvasti esille.

Joissakin kunnissa asukkaat ovat valittaneet savuhaitoista kunnan tekniseen lautakuntaan, ja asialle on oikeasti tehty jotain. Valittaminen Lehtimäen tekniseen lautakuntaan ei kuitenkaan tule kyseeseen, koska teknisessä lautakunnassa on savua tuottavan perheen läheisiä ystäviä, jotka luottamushenkilöinä päättävät vaimoni työpaikasta - tai sen lopettamisesta. Valitus tekniseen lautakuntaan merkitsisi perheemme taloudellisen tilanteen vaarantumista. En toisaalta haluaisi käynnistää mitään “naapurisotaa” tämän asian takia. Haluaisin vain, että pihassamme ja talossamme voisi hengittää raikasta normaalia ilmaa. Tämä ei ole mielestäni kohtuuton toivomus.

Jos savun tuottamista saataisiin jollakin perusteella vähennettyä, yksi vaihtoehto voisi olla se, että savuttaminen olisi sallittua vain osan aikaa vuorokaudesta. Esimerkiksi klo. 06.00 - 12.00 ja klo 16.00 - 22.00. Savutonta aikaa olisi siis iltapäivä klo. 12.00 - 16.00 ja yö klo. 22.00 - 06.00. Tällöin ehtisi tehdä jonkin verran pihatöitä, ja huoneita voisi tuulettaa illalla ennen nukkumaan menemistä.

Lämmitysaika voisi olla edellä mainittua lyhyempikin, jos järjestelmässä olisi lämmönvaraaja. Vesi lämmitettäisiin parin tunnin reippaalla poltolla aamuisin ja iltaisin, ja muuna aikana lämmintä vettä riittäisi pattereihin varaajan ansiosta. Tällaista laitetta naapurimme järjestelmässä ei tiettävästi ole.

Yksi mahdollisuus olisi se, että talossamme olisi jonkinlainen savusuodatin, joka mahdollistaisi raikkaan ilman päästämisen taloon, vaikka talo on savun ympäröimä. Tämä tosin ratkaisisi ongelman vain talon sisällä. Nykyisin tuulettaminen ei ole mahdollista kuin aamuyön tunteina tai niinä harvinaisina hetkinä päivällä, jolloin tuuli ei tuo savua talomme suuntaan. Esimerkiksi tätä tekstiä kirjoittaessani huoneemme sisäilma kaipaisi tuulettamista, mutta ikkunan avaaminen ei ole mahdollista savun takia. Olen miettinyt, että vetäisin putken kauaksi metsään tai aivan naapurimme tontin rajalle (koska siellä savu ei haise), ja puhaltaisin tuulettimella putkea pitkin raikasta ilmaa taloomme. Kaikki tällaiset toimenpiteet maksavat, ja rahaa on käytettävissä niukasti.

Vaatimattomista tuloistamme huolimatta olen miettinyt sitäkin, että tarjoutuisin maksamaan naapurimme sähkölaskun lämmityksen osalta sillä ehdolla, että hän lopettaa puun polttamisen. Pelkään, että naapuri hermostuisi tällaisesta ehdotuksesta.

Tämän sähköpostiviestin tarkoitus ei ole olla valitus savuhaitoista, koska valitus pitäisi osoittaa muualle, enkä mielelläni tee virallisia valituksia.

Haluaisin vain, että savuhaitat vähenisivät.

Olen muutaman päivän ajan miettinyt, uskallanko lähettää tämän sähköpostiviestin. Juuri tällä hetkellä pihassamme haisee sama vastenmielinen voimakas savu mikä siellä lähes koko ajan haisee. Tästä johtuen mielentilani on juuri nyt otollinen “Send” -napin painamiselle, kävi miten kävi.


Harri Suvanto
Haltiakummuntie 18
60800 Ilmajoki


perjantai 13.4.

Ratamon kitupolttosavu se vaan haiskahtelee ulkorappumme edessä. Yhden maissa lähdin taas ajelemaan Lapualle.

Töysään tultuani kiersin Ratamon mutkan kautta nähdäkseni, millainen savupainajainen tällä kerralla odottaa. Ja tulihan sieltä piipusta taas se iän ikuinen sininen myrkkysavu. Otin siitä muutamia kuvia, ensimmäiset auton ikkunasta.

sinistä myrkkyä

Kevät etenee ja kitupolttosavu löyhkää

keskiviikko 14.3.

Tänään pihassamme haiskahteli hieman savu aamulla. Pariin päivään se ei ole jostakin syystä haissutkaan, mikä on ihmeellistä. Raikas ilma on tuntunut aivan epätodellisen ihmeelliseltä. Yläkerran huoneitakin on voinut tuulettaa.


keskiviikko 21.3.

Olin kämpillä enkä saanut mitään oleellista tehtyä. Podin huonoa omaatuntoa siitä, että en lähtenyt esimerkiksi Lapualle ja hiihtänyt siellä jäällä. Aamupäivällä oli nimittäin vielä pakkasta. Illalla kävin pitkästä aikaa kiertämässä lammen. Keskustan alueella haisi jostakin syystä savu. Se ei sentään voinut olla Ratamon piipusta. Ehkä se tuli uudesta lämpökeskuksesta.


torstai 22.3.

Norkoilu jatkui. Lapioin hieman takaverannalla ja vein sinne yhden muovipussin. Ratamon savu haisi päivällä taas niin tolkuttomasti, että vaatteeni haisivat savulle käytyäni hieman ulkona. Illalla lämmitin saunan ja touhuilin tietokoneiden kanssa. Kopioin tiedostoja ja testailin Linux-versioita.


lauantai 24.3.

Kun hain aamulla lehden, mietin, että savu se vaan jaksaa haista ulko-ovemme edessä, vaikka se ei juuri muualla haisisikaan. Pakka on sellainen, että se suorastaan kerää vähäisenkin savun, mitä ilmassa on. Tämä ilmiö on ollut haistettavissa muinakin päivinä kuin tänään.

Pieni savun “tuoksahdus” ulko-ovemme edessä oli vain alkua tulevalle. Kun Seija aukaisi vähäksi aikaa vessan ikkunan, koko talon alakerta alkoi haista savulle. Tällöin olin jo aivan varma, mistä savu tulee, vaikka Seija yritti vielä ehdottaa, että “voivathan ne Tirkkosetkin polttaa tulta takassaan”. Hah, kyllä minä savut erotan. Kun lastasin Seijan tavaroita autoon, savu haisi pihassammekin jo niin voimakkaasti, että vaatteeni alkoivat haista sille.

Vein Seijan liikuntasalin pihaan, josta se lähti Alajärvelle. Tulomatkalla ajoin Ratamon mutkan kautta todetakseni sen, minkä tiesin jo ilman toteamistakin. Sieltähän se savu tuli. Tällä kerralla olisin saanut tavallista paremman kuvan siitä, mutta ei ollut kameraa mukana.

Haisee, ei haise, haisee

Lähetin sähköpostia Vaasaan jollekin ympäristötyypille. Aihe on Ratamon savu. Olen kirjoittanut jutun jokin aika sitten, mutta en ole saanut lähetettyä sitä. Tänään rohkaisin lopulta mieleni ja lähetin jutun. Sen jälkeen lähdin Lapualle.


torstai 23.2.

Touhuilin tietokoneiden ja kuvien kanssa. Jossakin vaiheessa kävin auraamassa pihan.

Ratamon savu ei juurikaan haissut. Ilma oli pihassa raikas, mikä on harvinainen ilmiö. Yläkerran ikkunasta haiskahti aavistuksen verran savun tuntua illlalla, kun aukaisin ikkunan. Myös etupihan sisäänkäyntimme luona haisi aavistuksen verran savu jossakin vaiheessa. Savun haju oli kuitenkin lievää, kun sitä vertaa Ratamon normaaliin savuun. Ei kai sähköpostini vain ole syynä tähän yllättävään ilmiöön.


perjantai 24.2.

Illalla autoin Seijaa pöytien ja tuolien nostamisessa sen työpaikalla. Ratamon savu ei tänäänkään juuri haissut. Pikkuisen sentään tuntui savun hajua ulko-ovemme edessä, mikä on kaikkein savua keräävin paikka.


lauantai 25.2.

Ajelin iltapäivällä Lapualle. Käännyin päätien risteyksessä takaisin ja kävin tankkaamassa, koska kuvittelin, että bensa olisi halvempaa Töysässä. Todellisuudessa se oli kolme senttiä kalliimpaa. Hävisin siis noin euron.

Lähdin Lapualta vähän vaille kuusi. Ajoin Lehtimäen kautta. Matkalla ei tapahtunut mitään sen kummempaa. Keli oli normaali.

Lämmitin saunan. Kuuntelen parhaillaan “rocknroll radiooldiesandrock’n’roll” -nimistä nettiradioasemaa. Kirjoitan tätä Fedora Linuxissa KDE-työpöytäympäristössä. Harmi, että nettiradio-ohjelmaa ei saa nauhoitettua tällä tietokoneella ja tällä Linuxilla.

Tuntui aivan ihmeelliseltä ajaa pihaan, kun Ratamon savu ei taaskaan haissut. Tämä on täysin epätodellista. Onkohan sähköpostini auttanut - vai tekeekö kohtalo vain karkeaa pilaa kanssamme eli johtuuko hajuttomuus poikkeuksellisesta tuulen suunnasta ja on siis vain tilapäistä.


sunnuntai 26.2.

Kävin Hiihtämässä talven ensimmäisen lenkin. Menin autolla Jokelaan ja hiihdin siellä ensiksi lenkin, jonka jälkeen kävin hiihdin “hakeaseman” luokse järven rannalle ja siitä takaisin Jokelaan

Tänäänkään ei haissut Ratamon savu, mikä lisäsi toiveikkuuttani siitä, että vuosikymmenen jatkunut savupainajaisemme olisi vihdoin ohi. En ole uskaltanut katsoa sähköpostiani, joten en tiedä, onko ympäristötyyppi, jolle kirjoitin, vastannut. Ajattelin, että ehkä tyyppi on soittanut Ratamolle heti sähköpostin saatuani ja Ratamot ovat luvanneet, etteivät he enää lämmitä tänä talvena eikä muulloinkaan vanhalla savuttavalla kattilan rämällään, kun uusi lämpökeskuskin on valmistumassa paikkakunnalle.

Iltapäivällä pakkasimme tavaroita Citroeniin lähteäksemme Helsinkiin. Matka meni normaalisti. Kävimme Lahdessa tankkaamassa. Matkan aikana keskustelimme tapamme mukaan melko väittelevään sävyyn mm. Jussi Hokkasesta ja siitä, että minussa ei ole miestä sanomaan sille “ei”. Keskustelun kuluessa tulin paljastaneeksi Seijalle, että oli minussa sentään miestä kirjoittamaan sille ympäristötyypille Ratamon savusta. No, tätä ei olisi ehkä pitänyt sanoa. Kun mainitsin, että savu ei ole haissut sen jälkeen, kun lähetin sähköpostin, Seija kertoi nähneensä savua nousevan Ratamon piipusta. Se arveli, että tuuli on vain sattunut puhaltamaan toiseen suuntaan, joten siksi savu ei ole haissut pihassamme. Masennuin tietysti tästä tiedosta, mutta en oikein vieläkään suostunut uskomaan, että asia todella on näin.


maanantai 27.2.

Töysään ajelimme hissukseen. Tankkasimme Lahdessa, josta ostin myös öljynsuodattimen ja öljyä Kärkkäiseltä. Töysään ajoimme Saarijärven kautta. Tie oli siellä vähintään yhtä urainen ja huono kuin Mäntän tie, joten ei olisi kannattanut valita tätä reittiä. Olimme Töysässä joskus puolen yön jälkeen.

Pihaan ajaessamme palasin katkeraan todellisuuteen muutaman päivän haaveunesta. Pihassa nimittäin haisi aivan selvästi Ratamon savulöyhkä. Ei kovin voimakkaana, mutta haisi kuitenkin.

Talo on kylmentynyt niin paljon reissumme aikana, että palelin enkä edes yrittänyt mennä nukkumaan ennen kuin aamuyöllä. Kun aukaisin vessan ikkunan joskus neljän maissa, sisälle tulvi aivan järkyttävä savukatku. Kävin kurkistamassa ovesta, ja aivan sama savu lemusi myös pihassamme. Otin keskustuulettimen sulakkeen irti, jotta alipaine ei vetäisi savua sisälle taloon, vaikka kyllähän sitä jostakin tulee, kun koko talo on savukerroksen ympäröimä.

Ratamot ovat alkaneet käryttää keskellä yötäkin, kun ennen aamuyön tunnit sentään olivat savuttomia. Onko tämä kosto siitä sähköpostistani.


tiistai 28.2.

Ratamon savu haisi aamullakin pihassamme. Postilaatikon luona ei pahemmin haissut. Kun vähän myöhemmin kävin uudestaan pihassa, savu haisi aivan pihassamme. Vaatteeni haisivat savulle, kun käväisin autolla, vaikka en viipynyt siellä kuin alle minuutin.


keskiviikko 29.2.

Auriko paistoi, ja olisi ollut hyvä hiihtokeli. Päätin kuitenkin vaihtaa Micraan öljyn. Se meni muuten hyvin, mutta jouduin käyttämään kaasunaamaria Ratamon savun takia. Naamari päässä ryömiminen auton alla ei ole mukavaa. Aivan koko ajan en sitä käyttänyt. Pidin nimittäin välillä taukoja.


torstai 1.3.

Nukuimme melko pitkään. Näin unta, että olimme Limingassa jossakin tilaisuudessa, jossa tapasin yllättäen Untamo Ratamon. Keskustelimme niiden savuttamisesta. Mitään ilmiriitaa ei ihme kyllä tullut.

Uni on unta, ja todellisuus on todellisuutta, ja ainoa niitä yhdistävä asia on savu. Ja se todella haisi tänään. Vaatteeni lemusivat kuin tervankeittäjällä, kun kävin hakemassa lehden. Myöhemmin kävin ottamassa kuvan savusta, koska tällä kerralla se haisi laajemmallakin alueella. Mutta eihän sitä hajua kuvasta näe.

Jossakin vaiheessa päivästä oli hetkiä, jolloin savu ei aivan niin kauheasti haissut, joten silloin olisin voinut yrittää vaihtaa Citroeniin öljyn. Auto vain oli koko päivän Seijalla. Kun se illalla toi auton, päätin silloin lähteä käymään ulkona katsomassa, miten öljynvaihdon voisi aloittaa. Jo heti ulko-ovella löyhähti vastaan sellainen savukatku, että käännyin takaisin.

Lapion hieman illalla paikkaa Citroenille öljynvaihtoa varten. Pidin päälläni kaasunaamaria Ratamon savun takia. Sisälle tultuani vaatteeni haisivat pitkään savulle, kun istuin keittiön pöydän ääressä. Tuntui, että koko alakerta haisi savulle. Savua on tullut sisälle ovesta ja ovien raoista ja kaikkialta sieltä, mistä mistä ilmaa tulee sisälle taloon.

Myöhemmin illalla tipahti valtava kasa lunta katolta ulko-oven eteen. Lapioin sitä sen verran, että talosta pääsee kävelemään ulos. Jouduin pitämään edelleenkin päässäni kaasunaamaria Ratamon savun takia.

Seija jäi valvomaan tietokoneen ääreen, kun menin nukkumaan.


perjantai 2.3.

Nyt on aivan suojailma. Yöllä oli jopa satanut vettä. Kun hain aamulla lehden, tuulen suunta oli Ratamon taloa kohti. Ratamon savun ei siis pitänyt haista pihassamme, eikä se varsinaisesti haissutkaan, mutta jonkinlainen lievä savun haju tuntui silti ilmassa, kun kävelin postilaatikolle. Eivät Ratamot nimittäin ole ainoita, jotka polttavat puuta. Mutta nämä muiden tuottamat savut eivät ole mitään Ratamon savuun verrattuna.

Jos en olisi joutunut kärsimään Ratamon savusta niin kauan kuin olen siitä kärsinyt, en varmaan kiinnittäisi muihin savun tuoksahteluihin ulkona mitään huomiota. Mutta minusta on tullut hieman yliherkkä savujen suhteen. Mikä muuten ei tarkoita sitä, että liioittelisin tai kuvittelisin Ratamon savun pahan hajun ja voimakkuuden.

Sekin on muuten periaatteessa mahdollista, että tänään tuoksahdellut savu oli sittenkin peräisin Ratamon piipusta. Tuulihan kierrättää savua joskus aivan uskomattomalla tavalla. Jos joku lukee tätä, hän voi ehkä ihmetellä, että enkö muka tunnistakaan Ratamon savua, vaikka olen väittänyt tunnistavani sen muiden savujen joukosta siksi, että se haisee niin karmean pahalle. Vastaan tähän, että tunnistan sen yleisesti ottaen, mutta jos savua on ilmassa vain hyvin pieni määrä, ei tunnistaminen ole sataprosenttista. Tänään lievästi haissut savu haisi normaalille puun poltosta tulevalle savulle eikä kitupolttosavulle, joten todennäköisesti se ei ollut peräisin Ratamon piipusta. Ja sitä paitsi on Ratamon savussakin eroja. Ei se aina haise aivan absoluuttisesti samalle. Joskus kitupolttaminen on voimakkaampaa, joskus vähemmän voimakasta.


lauantai 3.3.

Tänään ei ihme kyllä haissut Ratamon savu, enkä muista, haisiko se kovin paljon eilenkään.


tiistai 6.3.

Ratamot eivät ole juurikaan savuttaneet pariin päivään, mikä on tunnustettava. Mutta tänään ulos mennessäni löyhähti taas nenääni vanha tuttu savu haju (meinasin kirjoittaa “tuoksu”, mutta rajansa kaikella). Savu haiskahteli jonkin verran pihassamme, mutta en saanut selvää, nouseeko sitä Ratamon piipusta vai mistä. Tuoksu-sanasta tulee mieleeni se, kun kuuntelin erästä keskustelua lauantaina. Nuori poika kertoi isälleen, että savun tuoksu on niin hyvän hajuinen, että hän pitää siitä. Olisi tehnyt mieli sanoa,. että tule haistelemaan sitä meidän pihaamme, niin eiköhän mielesi vähitellen muutu. Kun olet kymmenen vuotta hengittänyt sitä, niin etköhän ala inhota sitä. En tietenkään sanonut mitään.

En muuten ole vieläkään uskaltanut katsoa sähköpostistani, onko se tyyppi vastannut siihen savujuttuuni.


keskiviikko 7.3.


Ulkona haisi illalla sen verran savu, että en pystynyt tuulettamaan yläkerrassa. Oli ärsyttävää olla tunkkaisessa ilmassa. Skannailin kuvia, mutta huoneessa oleva pöly alkaa haitata.


torstai 8.3.

Pitäisi alkaa siivota huonettani. Imuroin jo vähän lattiaa. Siivouksessa pitäisi aukaista ikkuna ja tuulettaa, mutta miten tuuletat, jos savu haisee.

Ajelin iltapäivällä Lapualle. Lapioin lunta veneen päältä ja poistin risaiset kevytpressut. Lapioin lunta myös autokatoksen päältä. Sahasin saunapuita ja raahasin puut ahkiolla autolle. Ahkio oli hyvä ostos. Se maksoi vähän alle kolme kymppiä. Sillä vetää todella hyvin puukuorman tielle. Aikaisemmin olemme vetäneet puita muovisella pulkalla, ja joskus olen kantanut niitä sangoilla. Olen tainnut kantaa muovipusseillakin.

Tankkasin auton. Ajelin Töysään Lehtimäen kautta kuten menomatkallakin. Ajattelin jo etukäteen, että haiseekohan pihassamme taas Ratamon savu. Se on nimittäin taas haiskahdellut. Niinpä ajoin hieman eri tietä nähdäkseni, tuleeko Ratamon piipusta savua. Ja tulihan sieltä. Vaikka oli melkein tyyni ilma, savu luikerteli meidän talomme suuntaan. Miksi melkein aina sinne? Mikä kirous tässä oikein on? Savu oli sinistä, ja sitä leijui isona pilvenä Ratamon talon katonharjan kohdalla ja siitä meille päin. Eli tyypillinen savuttaminen taas käynnissä. Savua tosin nousi Ratamon piipusta poikkeuksellisesti aika reippaalla vauhdilla, mikä viittaa siihen, että tällä kerralla kitupolttaminen ei ollut aivan pahinta mahdollista laatua. Savukin haisi lievempänä pihassamme kuin joskus pahimmillaan.

En jaksanut aloittaa siivoamista illalla. Osaksi syynä oli edellä mainittu savukysymys. Pitäisi pystyä tuulettamaan.


perjantai 9.3.

En ole saanut mitään erityistä tehtyä. Pitäisi siivota ja pitäisi touhuta. Ratamon savu on löyhkännyt pihassamme koko päivän. Huomasin sen hajun jo aamulla eteisessä, kun menin hakemaan lehteä. Varsinaisella postinhakureissulla savu haisi vieläkin enemmän, nyt jo todella ärsyttävästi. Pihassa ei voi kuvitellakaan olevansa.

Normaali kevättalvi siis.

Paineita kertyy

torstai 16.2.

Kävin pudottamassa lunta katolta. Käytin kaasunaamaria, koska en kestä hengittää Ratamon saastaista katkua, joka haisee talomme ympärillä aamusta iltaan.

varustautumista pihatöihin

Päivä oli jotenkin “touhuisa”, vaikka minulla ei ollut mitään virallista tekemistä. Kirjoitin kaikenlaisia juttuja ja kopioin tiedostoja ja mitä kaikkea teinkään.

Iltapäivällä pakkasimme tavaroita autoon Helsingin matkaa varten. Kun olin viemässä yhtä kassia autoon, Ratamon savu alkoi löyhkätä tavallistakin ällöttävämpänä ja voimakkaampana pihassamme. Ehkä uuniin oli juuri silloin pantu uutta puuta kitumalla palamaan. Ulos kävellessäni savu ei ollut haissut yhtä voimakkaasti. Minua alkoi ärsyttää tuo iänikuinen haiseva myrkky niin paljon, että huusin raivoissani että taas ne Ratamon siat savuttavat tai jotain vastaavaa. En sentään ollut aivan raivokohtauksen vallassa, mutta koin tarvetta jollakin tavalla purkaa pahaa mieltäni. Tällainen huuteleminen pihassa antaa minusta tietysti täysin hullun kuvan, mutta jossakin menee raja. Jos ihmistä kiusataan ja ärsytetään vuosikaudet, jotain tapahtuu lopulta. On mielestäni parempi päästää patoutumia ilmoille huutamalla silloin tällöin kuin pitää kaikki patoutumat sisällään ja lähteä lopulta kirveen kanssa tekemään selvää asioista. Tällaisestakin saa silloin tällöin lukea uutisia lehdistä. Naapuriongelmia on kautta aikojen ratkottu puukoilla ja kirveillä ja heinäseipäillä ja haulikoilla.

Seija tietysti hermostui tuosta huutamisestani, koska olin sen mielestä luvannut, että en enää huutele tuolla tavalla. En muista, että olisin aivan ehdottomasti luvannut. Olen voinut sanoa, että yritän olla huutamatta.


lauantai 18.2.

Oli jo aika myöhä iltapäivä, kun lähdimme ajamaan Töysään. Tankkasimme Lahdessa ja kävimme Karisma ostoskeskuksessa. Muut söivät Picnic-sämpylät, mutta minä tyydyin matkaeväinä olleeseen banaaniin.

Olimme Töysässä joskus kymmenen aikaan (erittäin epätarkka arvio). Ratamon savu se vaan jaksoi löyhkätä pihassamme silloinkin, kun kannoimme tavaroita autosta taloon. Savua tuli ulko-ovesta sisälle niin, että koko alakerta haisi eräänlaiselle kylmälle märälle jälkisavulle kuin lumella sammutettu nuotio tai palaneen talon rauniot .


sunnuntai 19.2.

Näin unia autoista ja uimisesta Matalassa lahdessa ja vaikka mitä. Seija lähti laskiaistapahtumaan. Ratamon savulemu haisi taas tavalliseen tapaansa pihassamme. Ei näyttänyt edes oikein kunnolla tuulevan Ratamon suunnasta, mutta pyörteinen tuuli kierrätti savun siitä huolimatta pihaamme. Vastenmielistä.

Savu tuntuu haisevan sisällä talossakin. Erityisesti sen tuntee olohuoneessa, jossa Jesse viettää aikaansa. Vetäisivät Ratamot piipun omaan olohuoneeseensa eivätkä tärvelisi meidän hengitysilmaamme. Silmiä kutittaa ja on muutenkin allerginen ja astmaisen tuntuinen olo. Ei ihme, näissä olosuhteissa. Talo ei ole asumiskelpoinen. Jos tämä olisi työpaikka, se julistettaisiin vaaralliseksi työympäristöksi ja pantaisiin käyttökieltoon.

Kävin illalla Jessen ja Millan kanssa kävelemässä. Takaisin tullessamme kysyin Millalta, haistaako se savun, vai kuvittelenko muka sen niin kuin joku skeptikko voisi ehkä väittää. Milla vahvisti, että totta kai se haistaa savun. En tosin epäillyt, etteikö se haistaisi, koska savu on olemassa oleva fakta eikä kuvitelmaa.


maanantai 20.2.

Kävin hakemassa kahdeksan aikaan aamulla lehden, ja Ratamon katku pöllähti nenääni heti oven avatessani. Savu haisee talomme ympärillä käytännöllisesti katsoen koko ajan. Yöllä on ehkä muutama tunti, jolloin se ei kovin paljon haise. Nämä öiset savusta vapaat tunnitkin ovat viime aikoina vähentyneet. Jatkuva savun hengittäminen aiheuttaa astmatyyppisen allergisen olon. Oireet helpottavat, jos on useita päiviä pois Töysästä. Syy oireisiin ei voi olla talon sotkuisuus ja pölyisyys, koska jos se olisi, oireiden pitäisi jatkua läpi vuoden. Nyt niitä esiintyy vain Ratamon savutusaikana syksystä kevääseen.

Tarkoitukseni oli lähteä Lapualle, mutta en löytänyt varastojen avaimia. Peruin siis Lapuan reissun. Pihaa auratessani pidin päässäni kaasunaamaria. Tällä kerralla savu tosin ei haissut kovin voimakkaasti, kun raotin hieman naamaria, mutta varma on varmaa. Savun haju saattaa aivan yhtäkkiä voimistua.

Iltapäivällä lähdin Millan kanssa Seinäjoelle. Kävin mitätöimässä kolme tarpeetonta virustorjuntaohjelmaa. Säästämme 15 euroa kuukaudessa. Sillä hinnalla voimme myöhemmin ottaa mokkulan.

Ostimme Anttilasta USB-hubin, jotta Millan koneeseen saadaan kytkettyä tarvittavia laitteita tietojen kopiointia varten. Kävimme tulomatkalla City-Marketissa.

Ajelimme Lapualta Töysään hissukseen autojonossa. Kun tulimme pihaan, Ratamon savu löyhkäsi niin kuin se pahimmillaan löyhkää. Kysyin Millalta, huomaako se mitään (en siis sanonut, että huomaako se savua). Milla vastasi, että totta kai se huomaa, ei tarvitse edes kysyä.

tiistai 21.2.

Vein Millan yhdentoista jälkeen Seinäjoelle junalle. Ratamon savu lemusi pihassamme niin kuin aina. Juna oli hieman myöhässä.

Iltapäivällä pudotin lunta katolta tuulettimen yläpuolelta. Jouduin kantamaan katolle kolmetoista litraa (kaksi colapulloa ja kaksi kannua) kuumaa vettä portaiden sulattamiseksi. Kiipesin tuulettimen yläpuolelle. Lumitöitä tehdessäni en käyttänyt kaasunaamaria, koska se olisi ollut hankalaa, ja koska katolle näkee niin selvästi (naamaria ei oikein kehtaa pitää muiden nähden). Onneksi juuri tuolla hetkellä Ratamon savu ei haissut kuin lievästi. Myöhemmin se alkoi taas haista voimakkaammin.


keskiviikko 22.2.

Tarkoitukseni on lähteä käymään Lapualla. Autoon pitäisi pakata tavaroita. Löysin varastojen avaimet. Ne olivat haalarini taskussa, joten ne ovat olleet mukanani Lapualla, kun viimeksi kävin siellä enkä löytänyt avaimia.

Kurkistin ulos ja totesin, että siellä löyhkää taas voimakkaasti Ratamon ikisavu. Sen huomasi tosin jo eteisessäkin, koska savu haisi sielläkin. Pitää panna naamari päähän ja lähteä pakkaamaan autoon tavarota. Tarvitsen mukaan yhtä ja toista, koska Lapualla on monenlaisia hommia tehtävänä. Toivottavasti muistan kaiken.

Kaikki on niin kuin ennen.

Tämä havainnekuva kertoo mistä on kyse. Savu tulee monesti melko ohuena kimppuna löyhkäten pihassamme. Vähän matkan päässä tiellä se ei ehkä haise enää ollenkaan ennen kuin kauempana, missä haju ei tietenkään enää ole niin voimakas. Satunnainen ohikulkija ei voi tietää, millainen jatkuva savu haisee talomme oven edessä ja pihassa.

Savuinen helmikuu

sunnuntai 5.2.

Heräsin aikaisin. Oli jotenkin levoton olo. Vein Seijan kirkkoon ja hain sen myöhemmin. Kävimme äänestämässä. Pudotin äänestyslapun välissä uurnaan “antiratamomateriaalia”, mutta kiireessä unohdin yhden tärkeän asian. Tarkoitukseni oli merkitä lappuun, ketä äänestin, jotta henkilöllisyyttäni ei voitaisi paljastaa rikkomatta vaalisalaisuutta. Unohdin tämän merkinnän ja nyt pelkään että lapusta koituu ikävyyksiä. En maininnut lapussa ketään todellista henkilöä nimeltä, joten mistä minua voitaisiin syyttää. Vaalien sabotoimisestako? Lappu oli pieni ja siisti. Tietokoneella tehty.


tiistai 7.2.

Aurasin aamulla pihan, ja silloin ei ollut vielä paljon pakkasta. Päivän mittaan lämpötila laski erittäin jyrkästi. Otin print screenin ilmatieteen laitoksen käyrästä, joka laski Lapuan kohdalla kuin rotkon seinä. Pihaa auratessani Ratamon Uolevi käveli postilaatikolle, joten piileksin sen aikaa syvemmällä pihassa auraamassa. Savujuttujen takia en enää halua nähdä sitä.


perjantai 10.2.

Norkoilin ja puuhailin. Pakkanen jatkuu. Lapualla sitä on vähemmän. Keittiössä alkoi haista Ratamon savu. Seijan mielestä sitä tuli Toikkasen piipusta. Nukuin iltapäivällä päiväunet. Näin unta, että olin Turussa Chryslerillä, ja Lehtisen Maija olisi halunnut päästä kyydissäni Lapualle, jonne en kuitenkaan jaksanut enkä viitsinyt lähteä


tiistai 14.2.

Ratamon savu se vaan jaksaa lemuta pihassamme. Se on haissut päiväkausia. En ole vain jaksanut mainita asiasta. Pihan auraamisen, auton puhdistamisen lumesta, tavaroiden tuomisen sisälle, rapun lakaisun ja kaiken muunkin joutuu tekemään iänikuisen savukatkun seassa. Se ärsyttää. Sille ei mahda mitään. Vaatteet haisevat savulle, kun tulee ulkoa sisälle. Se on masentavaa, koska tällöin tulee ajatelleeksi sitä, että samaa savua on mennyt myös keuhkoihin. Savun hengittäminen joskus ei ehkä ole vielä kovin vaarallista, mutta savun hengittäminen melkein vuorokaudet ympäriinsä on tappavaa. En haluaisi olla Ratamon savumurhan uhri.

Erityisesti rapun edustamme kerää savut ikään kuin talteen. Kun ulko-oven aukaisee, savu haisee lähes aina, vaikka ei se enää kauempana pihassa haisisi. Tiellä ohi kulkeva ihminen ei aina huomaa mitään savua eikä arvaa, että talomme on savupilven keskellä. Savun raja on joskus hyvin jyrkkä. Pihan puut ja maiseman muoto keräävät savun talomme eteen. Joku voi antaa tässä tilanteessa neuvon, että kaatakaa puut ja poistakaa pensaat ja muokatkaa talonne ympäristöä niin että tuuli pääsee puhaltamaan, eikä savua kerry. Tällainen neuvo voi olla teknisessä mielessä toimiva, mutta eikö moraalisessa mielessä ole kyseenalaista, jos me joudumme kaatamaan puitamme ja hävittämään pensaitamme, kun joku toinen päästelee myrkyllisiä kaasuja piipustaan. Eikö tämän kaasuttajan vastuulla ole, että hänen kaasuistaan ei aiheudu hengenvaaraa muille.

Tammikuu - savua, pakkasta ja vaalit

keskiviikko 18.1.

Heräsin aikaisin aamulla ja seurasin Lauran lentokoneen lennon Helsingistä Berliiniin. Kone lähti yli puoli tuntia myöhässä. Lopullisen lentokorkeutensa, noin 11580 metriä, se saavutti jossakin saarenmaan yläpuolella. Otin “printscreenejä” lennon vaiheista.

Lopun päivää valvoin ja nukuin ja olin. Alkuillasta kävelin kirjastoon ja luin Tekniikan Maailman. Tulomatkalla koukkasin “jarkkolenkin” nähdäkseni, mistä tulee savun hajua. Entinen pankinjohtaja näytti käryttävän vähän samaan tyyliin kuin Ratamot. Talo vaikutti hiljaiselta niin kuin siellä ei olisi ketään, joten ehkä sielläkin oli kitupoltto meneillään. Savun määrä ja haju viittaisivat tähän. Takka tai saunan uuni ei katkua samalla tavalla. On se mieletöntä, jos kitupoltto aina vain yleistyy.

Tästä tulikin muuten mieleeni, että kun Millan kanssa kiersin lampilenkin vuoden vaihteen tienoilla, ikisavun mutkassa ei haissut savu. Se oli täysin ainutlaatuista, koska en kai olisi nimittänyt mutkaa ikisavun mutkaksi, jossa siellä vain joskus haisisi savu. Mainitsen tämän lenkin tässä senkin vuoksi, jos en ole muistanut kirjoittaa siitä päiväkirjaani silloin kun se tapahtui.


torstai 19.1.

Tarkoitus olisi lähteä Helsinkiin, ja sitä ennen pitäisi pakata tavaroita autoon. Seija kertoi hetki sitten, että pihassa haisee savu, joten minua huvita pakkaaminen silloin. Jostakin syystä nuhan oireet taas tuntuvat. En tiedä, onko se allergiaa vai mitä. Silmiä on kutittanut jo eilisestä alkaen. Ei koko ajan, mutta välillä. Nyt juuri aloin taas hangata silmääni, jota alkoi kutittaa. Onkohan talossa jokin allergian aiheuttaja.

On ahdistunut ja epämiellyttävä olo. Ollut jo viikkoja, ja siitä kai yövalvomisenikin johtuu. Masentaa. Kaikki tuntuu niin ankealta. Seijakin on jostakin syystä ollut jotenkin omituinen viime päivät. Aivan kuin se olisi suuttunut jostakin. Tuli mieleen, että ei kai suuttunut siitä, kun katsoin sen elokuvan pari päivää sitten (tämä tuli mieleeni vasta nyt, kun kirjoitin elokuvasta tähän päiväkirjaani).

Raahasin sen patjan sinne autoon savuista välittämättä. Haluaisin ottaa mukaan sinisen pienen boksin, jolla saa useita tietokoneita verkkoon yhtä aikaa. En tiedä, missä boksi on. Tarvitaan myös verkkojohtoja.


torstai 26.1.

Päivä oli samanlainen kuin eilinen. Norkoilin kämpillä. Innostuin väsäämään jotain yhdentekevää mallivideota Youtubeen. Innostun usein jostakin pikkuasiasta ja käytän kohtuuttomasti aikaa siihen. Tässä tapauksessa pikkuasia oli eräs Suomi24 foorumilla oleva videoaihe (HUOM: En kirjoita yleisesti tälle roskafoorumille vaan nyt oli kyseessä poikkeus). Tällaisen aiheen nähdessään tavallinen tyyppi ei tekisi mitään. Hieman epätavallisempi tyyppi käyttäisi minuutin aikaansa ja vastaisi jotain. Mutta minun kaltaiseni vieläkin epätavallisempi tyyppi kirjoittaa 5000 merkkiä tekstiä, julkaisee muutamia Print Screen -kuvia ja tekaisee vielä pari videota, joista toisen lataa Youtubeen. Aikaa menee muutama tunti. Ja kaikki pelkästään yhden sekunnin innostuksesta ilman minkäänlaista aikomusta ennen sitä.

Savulemu haiskahti välillä. Yritin käydä illalla tankkaamassa Micran, mutta tankin korkki oli jäässä.


lauantai 28.1.

Menin aikaisin illalla nukkumaan, minkä arvasin jo etukäteen johtavan siihen, että herään valvomaan yöllä. Ja niin tapahtui. Kirjoitin pitkän jutun eräälle foorumille. Juttuani kehuttiin. Panin lyhennelmän siitä eräälle toiselle foorumille, ja sielläkin juttuani kehuttiin. Taidanpa kopioida kehut tähän.

“Todella hyvä kirjoitus, D999. Tämä pitäisi laittaa muuallekin levitykseen.”

“Kiitos D999 näistä viesteistä. Harvoin näkee naillä palstoilla näin syvällistä ja analyyttistä tekstiä. :) Toivottavasti se saa mahdollisimman monet ajattelemaan tarkemmin ketä ja millä perustein äänestävät.

"Niinistö sen sijaan on mies, jolle kaikella on hintansa, mutta millään ei ole arvoa."

Loistavasti kiteytetty.”

No joo. Siinä olivat kehut, mutta totta kai jotkut natsit alkoivat myös väittää vastaan. Pitäisiköhän vastata.


tiistai 31.1.

Norkoilin kämpillä. En tainnut käydä missään. Kirjoittelin tietokoneella foorumeille ja tein videoita.

Tammikuu päättyy pakkasen ja tylsyyden merkeissä. Jostakin käsittämättömästä syystä Ratamon savu on viime päivinä kiusannut meitä vähemmän kuin yleensä. Savua on tullut Ratamon piipusta, ja se on haiskahdellut pihassamme epämääräisenä yleisenä “savumattona”, mutta mikään Ratamoille tyypillinen raivosavu ei ole kuitenkaan haissut. Syynä tähän kaikkeen on luultavasti poikkeuksellinen tuulen suunta. Kyllä se savu vielä alkaa haista oikein kunnolla, kunhan kevät etenee. Siitä ei ole epäilystäkään.

Voiko äänestämällä vaikuttaa asioihin?

perjantai 13.1.

Nuohooja tuli jo puoli yhdeksän aikaan koputtelemaan, vaikka sen piti tulla vasta yhdeksän ja kymmenen välillä. Meille tuli kiire. Juoksin puolipukeissani siirtämään appelsiinipuita ja avaamaan takaovea sillä aikaa, kun Seija keskusteli nuohoojan kanssa etupihalla. Homma saatiin kunnialla läpi, mikä oli tärkeintä. Yön aikaan oli satanut paljon lunta. Nuohooja tuli lipsauttaneeksi Seijalle, että Ratamon Uolevi on valittanut sitä, että sen uuni ei oikein vedä. Yllätys yllätys. Harmi, että se vetää edes niin paljon, että savu tulee ulos piipusta. Menisi mieluummin sisälle, jolloin savuttajat itse saisivat haistella katkujaan emmekä me kärsisi.

Savu haiskahteli vielä eilen jonkin verran, mutta toissapäivänä tekemäni ennuste osui silti sataprosenttisesti oikeaan tämän päivän osalta. Tänään oli tuiskuinen tuuli keskustasta päin, eikä Ratamon savusta haissut häivähdystäkään. Ilma oli talven raikkain. Nuohooja ei siis tullut haistaneeksi Ratamon savua pihassamme ja katollamme aivan kuten arvasinkin.

Aurasin pihaa ja odotin milloin tuuli kääntyisi ja savu alkaisi taas haista.


maanantai 16.1.

Kävin hakemassa lehden. Kävelin lehti kädessä talon toisella puolella olevalle tielle aivan orapihlaja-aidan (joka muuten on pahasti lumen vääntämä) loppuun nähdäkseni, tuleeko Ratamon piipusta savua. Pihassa nimittäin haisi taas vaihteeksi tavanomainen ällöttävä savu. En oikein saanut selvää, tuliko Ratamon piipusta näkyvää savua juuri silloin kun sitä tarkkailin, mutta mistäpä muualtakaan savu olisi voinut olla peräisin. Kitupolttosavu on joskus aika näkymätöntä, mutta haisee silti kauhealle.

Parina viime päivänä on ollut siinä mielessä poikkeuksellinen sää, että on tuullut Ratamon talon suuntaan, jolloin pihassamme on jopa ajoittain ollut “normaalin” raikas ilma. Kirjoitin sanan normaali lainausmerkkeihin, koska meidän pihassamme raikas ilma ei todellakaan ole normaali ilmiö vaan harvinainen poikkeus, josta saa nauttia korkeintaan muutamana päivänä vuodessa ja tuskin silloinkaan koko päivää. Tänään ei siis enää ollut tuollainen poikkeuspäivä, vaan savu löyhkäsi epämääräisesti laajalla alueella.


tiistai 17.1.

Ulkona vallitsi taas “normaali” tila, kun kävin hakemassa lehden. Savu löyhkäsi pihassamme niin aina ennenkin. Puseroni haisi savulle vielä pitkään ulos tehdyn pikaisen savusukelluksen jälkeen. Savu haisi itse asiassa ulkoeteisessämmekin ja lievänä muuallakin talossa. Olohuoneemme on paikka, jossa savun hajun yleensä tuntee. Savua tulee ehkä ikkunoiden ja takaoven raoista. Tälläkin kertaa olohuoneessamme tunsi eräänlaisen “imelän” savun katkun, tietenkin paljon lievempänä kuin ulkona, mutta silti. Otin keskustuulettimen sulakkeen pois, jotta taloon imeytyvän savun määrä vähenisi.

Jonkinlainen allergisen nuhan tunne vaivaa, ja arvelen senkin johtuvan jatkuvasta vaarallisen savun hengittämisestä. Epämääräisen allergiaoireet alkavat yleensä syksyllä samoihin aikoihin, kun Ratamot aloittavat röyhyttämisensä. Kun savutus keväällä loppuu, olokin paranee. Kesän heinänuhat ja muut kesäiset oireet ovat aivan eri tyyppisiä. Niitä on yleensä vain touko- ja kesäkuussa. Heinäkuusta alkaen savutuskauden alkuun asti allergisia oireita ei käytännössä ole lainkaan. Sen, että nimenomaan Ratamon savu on syynä talviallergiaan voi päätellä siitä, että jos on pois Töysästa muutamankin päivän esimerkiksi Helsingissä, oireet helpottavat heti. Talossa oleva pöly tai muu sen tyyppinen ei voi olla kestoallergian syynä, koska jos se olisi, allergia vaivaisi koko vuoden eli myös kesäkuun ja lokakuun välisenä aikana. Asummehan silloinkin täällä. Seija muuten joutuu käyttämään jatkuvaa allergialääkitystä tässä talossa ollessaan. Eikö sekin kerro jotain.

Kävin äänestämässä ennakkoon kunnantalolla. Harva ihminen lähtee äänestämään kaasunaamari päässään, mutta minäpä lähdin. Olen hukannut etuoven avaimen, joten jouduin kulkemaan takaoven kautta, mikä on kaikkein savuisin reitti. Jouduin lisäksi harjaamaan lunta auton päältä, joten tiesin jo etukäteen, että joudun olemaan ulkoilmassa melko kauan ennen kuin voin lähteä ajamaan autolla. Tästä syystä panin naamarin kasvoilleni. Otin sen pois vasta, kun ajoin jo autolla muutaman sadan metrin päässä talostamme. Tuuletin autoa avaamalla sivuovea.

Töysä on niin pieni paikkakunta, että äänestäessäkin riittää henkilöllisyystodistukseksi se, että kasvot ovat entiset. Äänestin Sari Essayahia. En siksi, että olisin halunnut tai kuvitellut hänestä tulevan presidentti vaan ihan muuten vain. Kun tulevan presidentin nimi on käytännössä ollut selvä vuosien ajan, äänestämässä käyminen on pelkkä mielenkiintoinen kokemus ja vaihtelua tylsään arkeen. Kun nyt kuitenkin joku piti valita, niin halusin äänestää mieluummin raitista ja reipasta ja tupakoimatonta naisehdokasta kuin tupakkaa polttavaa tai ylipainosta kärsivää miesehdokasta. Kahdesta naisehdokkaasta Essayah on muslimivastaisempi ja Israel-myönteisempi kuin Biaudet, joten valinta oli tältä osin selvä. Biaudet saattaisi ehkä olla liberaalimpi, mikä sinänsä vastaisi omia aatteitani, mutta ei aivan kaikissa asioissa pidä olla liberaali.

Jos nyt jonkin tekosyyn äänestämiselleni keksisin, niin olkoon tekosyy vaikka se, että halusin varmistaa toisen äänestyskierroksen tulemisen omalla vähäisellä panoksellani. Toisen kierroksen tulos on tietenkin selvä, mutta äänestys tarjoaa tilaisuuden pudottaa uurnaan Ratamon vastaista antisavupropagandaa. Ennakkoäänestyksessä tällainen propaganda johtaa äänen hylkäämiseen, mutta varsinaisena vaalipäivänä äänestyslipun väliin voi sujauttaa pienen ylimääräisen lapun. Se putoaa sieltä pois, kun lappu pyörii uurnassa, eikä ääntä hylätä. Ääntenlaskijat - jotka ovat tietenkin Ratamon perheen ystäviä tavalla tai toisella niin kuin lähes kaikki töysäläiset - löytävät lapun uurnan pohjalta ja lukevat sen. Katsotaan nyt, viitsinkö oikeasti tehdä mitään tällaista. Kävin äänestämässä ennakkoon siksi, että emme ole vaalipäivänä Töysässä.

Kun ajoin pois äänestyspaikalta, Ratamon Uolevi ajoi traktorillaan vastaan. Arvasin heti, että kaasunaamaria ainakin tarvitaan, sillä tyyppi panee aina kitupolttouuninsa pesän täyteen puita lähtiessään jonnekin. Enkä erehtynyt. Näin todella oli asia. Pidin siis kaasunaamaria päässäni - tosin vain kädellä pitäen - myös taloon tullessani. Nappasin kuvan Ratamon savutalosta, mutta ei savu kuvassa mitenkään ihmeelliseltä näytä. Kamera kun ei tallenna hajua. Otin naamarin pois päästäni vasta sisällä noin puoli minuuttia sen jälkeen kun olin pannut oven kiinni ja kävellyt peremmälle huoneeseen. Takkini haisi savulle aivan kuin olisin tullut jonkin savukäytävän läpi. Koko olohuone haisi savulle.

Savuttamisella ei ole enää mitään rajaa

tiistai 10.1.

Kävin joskus viiden jälkeen kaupassa. Ostin samalla reissulla myös polttimon autoon, kun huomasin, että se oli palanut. Koska talomme pihassa haisi savu, en halunnut vaihtaa polttimoa siellä. Ajelin pitkin kylää etsien sopivaa paikkaa polttimon vaihtamiseen. Yritin vaihtaa sen ensiksi Shellin pihassa ja sen jälkeen viereisen tien varressa tielyhdyn valossa. Ongelmana oli pimeys, joten tarvitsin vielä taskulampun. Ennen kuin se löytyi autosta ehdin vielä ajaa talomme ohi. Kun taskulamppu oli löytynyt, kävin etsimässä sopivaa polttimonvaihtopaikkaa seurakuntatalon suunnasta. Vaihdoin polttimon lopulta kirkon parkkipaikalla. Kaikki tämä ylimääräinen show oli tarpeen vain siksi, että Ratamon löyhkäsavun takia pihassamme ei voi tehdä mitään.


keskiviikko 11.1.

Heräsin joskus puoli kahdentoista jälkeen. Kävin hakemassa lehden. Ratamon savu haisi taas raivokkaasti pihassamme. Se ei haissut enää muutaman metrin päässä Micran takana tiellä, mutta pihassamme ja postilaatikon suunnassa se haisi. Raja, missä savu haisee, ja missä se ei haise, on jyrkkä. Meidän pihamme sijaitsee pahimmalla laskeutuma-alueella. Kun vain tietäisin, mihin tällaisesta savusta voi valittaa muualle kuin kunnan Ratamon ystävät -lautakuntaan, tekisin heti valituksen.

Puseroni haisi minuuttien ajan vielä sen jälkeen kun olin tullut sisälle lehdenhakureissultani. Alussa hajun tuntee kun pusero on päällä. Muutaman minuutin päästä sen tuntee vielä selvästi, kun haistelee puseroa. Kymmenen minuutin kuluttua savumolekyylit ovat yleensä jo poistuneet kankaan huokosista, ja tällöin savun hajua ei enää tunne. Toisaalta savu todennäköisesti haisee lievästi kaikkialla talomme sisällä, sillä mistäs muualta ilma tulee taloon kuin ulkoa. Ja jos koko talo on savupilven keskellä, pakkohan savua on tulla sisälle erilaisista koloista. Ei ovien ja ikkunoiden raoissa ole mitään savusuodattimia.

Minusta tuntuu, että Ratamot ovat suorastaan kiihdyttäneet käryttämistään. Haiseehan savu aamuyöhön asti, kun sen tulo ennen loppui yleensä joskus yhden jälkeen. Tänään ulkona on selvästi lämpimämpi ilma kuin eilen, mutta eipä se näytä Ratamojen “lämmittämiseen” vaikuttavan. Ei ympärivuorokautinen kitupolttaminen ole mitään lämmittämistä. Se on naapuriterroria.

Perjantaina talossamme käy nuohooja, mikäli suunnitelma ei muutu. Mikään maailmassa ei voi olla sen varmempaa kuin se, että juuri perjantaina talomme lähistöllä ei haise Ratamon savu tippaakaan. Sen jälkeen kun nuohooja on lähtenyt, alkaa taas röyhytys. Lyön vaikka vetoa tästä asiasta.

Iltapäivällä lähdin ajelemaan autolla ja tulin takaisin illalla. Reissulta tullessani ja pihaan ajaessani joskus yhdeksän ja kymmenen välillä Ratamon savu ei ihme kyllä juurikaan haissut, vaikka olin jo etukäteen pelännyt, mikä vastenmielinen savulemahdus taas tulvahtaa naamalleni, kun aukaisen auton oven.

Ilo savuttomuudesta osoittautui lyhytaikaiseksi, sillä jo autosta tavaroita hakiessani aloin tuntea lievää “ratamo-savun” hajua. Tämän savun lajin tunnistaa helposti, koska se on tietyn hajuista kitupolttosavua. Mistään muusta piipusta ei tule saman hajuista savua, koska muut ihmiset eivät lämmitä talojaan kitupolttamalla. Meidän saunan lämmityksestäkään ei tule kuin vähän savua, ja se haisee aivan normaalille hyvin palavan koivupuun savulle.

Pahin oli vielä edessä. Käydessäni puoli kahden jälkeen yöllä katsomassa, olinko unohtanut omenapussin autoon, Ratamon savu haisi aivan ennen kokemattomalla voimalla, jos tällaista superlatiivia voi käyttää. Katku oli aivan hirvittävä. Vaikka en ollut auton luona kuin korkeintaan minuutin, sisälle tullessani vaatteeni haisivat kuin olisin ryöminyt savupiipun läpi. Olin niin kiihdyksissäni tästä asiasta, että hain kameran ja kävin ottamassa pari valokuvaa savusta. Kuvat eivät onnistuneet kunnolla. Valotusta olisi pitänyt säätää. Tällä kerralla “vaatteet haisevat savulle muutaman minuutin ajan” - sääntö ei pitänyt enää paikkaansa, vaan vaatteeni haisivat savulle kymmeniä minuutteja sen jälkeen, kun olin tullut sisälle. Vielä nytkin, kun ulkona käymisestäni on kulunut jo yli puoli tuntia, savun hajun voi tuntea, kun nuuhkii puseron hihaa. Jos ei tämä todista savun voimasta niin ei sitten mikään.

Sininen kitupolttosavu näkyy kyllä kuvassa, mutta ei haise.

Mietin päivällä ajellessani juuri tuota todistusjuttua. Jos alan valittaa savusta, miten voin todistaa, että se haisee. Ajattelin, että kerään savua lasipurkkeihin. Menen purkin ja kangaspalan kanssa ulos, olen siellä puoli minuuttia, ja panen kankaan purkkiin sulkien kannen tiiviisti. Savun pitäisi säilyä. Kun joku joskus muualla aukaisee purkin, hän tuntee savun hajun. Ongelma on se, että en kai minä nyt voi jollekin viranomaiselle viedä lasipurkkia ja käskeä haistelemaan sen sisältöä. Ja miten todistaisin, että savu on peräisin meidän pihastamme. Savun purkkiin paneminen pitäisi kai videoida, ja sulkea purkki jonkinlaisella sinetillä, joka näkyisi videokuvassa.

Ratamon nyt jo ympärivuorokautinen kitupolttaminen on niin järkyttävää, että en tiedä miten kauan sitä kestän. Tiedän, että valittamisesta millekään instanssille ei ole mitään hyötyä, mutta en enää kestä tätä. Valitan periaatteen vuoksi, vaikka siitä todennäköisesti seuraa pelkkää harmia. Joudun karmeiden kostotoimenpiteiden kohteeksi. Onhan sekin ratkaisu, jos joudumme pakenemaan paikkakunnalta. Asiassa on se ikävä puoli, että vaikka savuttaminen loppuisi, savu on jo tuhonnut kymmenen vuoden ajan terveyttämme ja asuinviihtyvyyttämme. Jos kuolen ennen aikojani savun haitallisiin vaikutuksiin, minua ei paljon lohduta se, että savuttaminen on siinä vaiheessa jo loppunut. Sen olisi pitänyt loppua jo vuosia sitten, eikä se olisi saanut koskaan alkaakaan.

Vuosi vaihtuu, savu säilyy (2011-2012)

24.12.

Ratamon savu löyhkäsi


30.12.

Ratamon savu löyhkäsi, mutta tämä nyt ei ole mikään uutinen. Tyypillinen Ratamon joululahja vain.


tiistai 3.1.

Kirjoitan tätä klo. 13.08. Ajatus oli, että veisimme Peugeotin tänään katsastettavaksi. Siirsimme viennin kuitenkin huomiseksi, joka on viimeinen mahdollinen päivä. Autoon pitäisi vaihtaa sytytystulpat. Ratamon lemusavu haisee pihassa, joten homma ei tule olemaan mukava. Autoa pitäisi myös vähän siivota, eikä siinäkään hommassa savu ole hyväksi.


4.1.

Katsastuksesta helpottuneen mässäsin koko loppupäivän kuin hullu, mikä harmitti itseäni. Joulun mässäilyjen jälkeen pitäisi vähentää eikä lisätä mässäämistä. Valvoin neljään asti yöllä. Ratamon savulemu haisi vielä kahden aikaankin niin, että ei voinut tuulettaa. Tuulettaminen oli mahdollista oikeastaan vasta aamuneljältä. Ratamot siis säätelivät nukkumiseni. On järkyttävää, että savu haisee aamuyöstäkin. Yleensä savuttaminen on sentään lakannut joskus yhden jälkeen yöllä, jolloin on voinut vihdoin tuulettaa.


6.1.

Hain lehden postilaatikosta. Ratamon ikisavu se vaan jatkaa röyhyämistään ja löyhkäämistään jo aikaisin aamulla. En ole vielä lukenut lehteä, koska pitäisi sytyttää lisää valoja, enkä viitsisi kaiken meluamiseni jälkeen.


8.1.

Ratamon Savu löyhkäsi taas täydellä voimalla, kun pakkasimme autoa. Minua ärsytti touhu siinä määrin, että kävin ottamassa valokuvan Ratamon savusta tien mutkassa. Käytin salamavaloa, jotta savu näkyisi paremmin. Enkä suoraan sanoen välittänyt siitä, näkevätkö Ratamot salamavalon. Suoraan sanoen toivoin sitä. Ellen saisi vainoharhaisen leimaa tällaista esittäessäni, melkein väittäisin, että Ratamot panevat oikein pahanhajuisen katkun tulemaan piipustaan juuri silloin, kun näkevät minun touhuavan pihassa. Jos nimittäin savu ei satu haisemaan, se todennäköisesti alkaa haista, kun olen ollut pihassa vähän aikaa.


9.1.

Olin Töysässä joskus kolmen jälkeen. Kannettuani Lauran taulun sisälle katsoin kelloa, ja se näytti silloin 03:23. Matkamittariin oli kertynyt yli 900 kilometriä (Seija katsoi lukeman aamulla, ja set taisi olla 924 ja jotain, mutta en ole aivan sataprosenttisen varma tästä).

Ratamon savu röyhysi täydellä voimallaan jopa silloin, kun tulin Töysään. Tuuli sattui olemaan poikkeuksellisesti meidän talostamme pois päin, joten savu ei tällä kerralla haissut pihassamme. Kävin kuitenkin tien mutkassa katsomassa sitä ja samalla varmistamassa, että olin todella nähnyt oikein auton ikkunasta. Savua tuli oikein leveänä muodostelmana. Joten ei todellakaan ole ihme, että emme voi tuulettaa nykyisin edes öisin. Aikaisemmin savuttaminen loppui sentään joskus yhden jälkeen yöllä. Nyt se taitaa haista läpi yön. Jos olisin vainoharhainen, epäilisin tämänkin olevan tarkoituksellista ja liittyvän siihen, että Ratamot haluavat savustaa meidät hengiltä tai pois paikkakunnalta tai he muuten vain kostavat siitä, että olen valittanut savuttamisesta.

Haluaisin oikeasti valittaa siitä, kun tietäisin minne. Mittani alkaa kerta kaikkiaan olla täynnä.


10.1.

Katselin televisiosta Pekkaa ja Pätkää. Ohjelmaa odotellessani nukuin pienet päiväunet ja unohdin siksi aikaa vessan ikkunan auki. Putket eivät onneksi ehtineet vielä jäätyä halki. Muistin asian siitä, kun sisällä haisi savu. Sitä oli tullut vessan ikkunasta. Ja mikä savu ulkona haisikaan. Käväisin siellä sen verran, että panin autoon lämmitysjohdon ja säädin vielä myöhemmin lämmitintä. Vaikka en ollut kuin hetken pihassa, villapuseroni haisi savulle vielä kauan sen jälkeen kun olin tullut sisälle. Tällä kerralla savu oli pahanhajuisinta lajia eli sellaista, jota tulee, kun poltetaan esimerkiksi kuusenhavuja nuotiossa. Oikein aitoa kitupolttosavua eikä mitään normaalia lämmityksestä tulevaa savua.

Savuista joulun odotusta

12.11.

Olimme palaamassa eräältä paikkakunnalta Itä-Suomesta. Erinäisistä syistä johtuen tunnelma autossa oli mennyt huonoon suuntaan, kun lähestyimme taloamme. Vähän ennen kun ajoimme pihaan aloin miettiä mahdollista Ratamon savun hajua. Toivoin, että se ei haisisi, mutta pelkäsin, että se haisee. Ja kun aukaisin auton oven, aivan kuvottava savukatku löyhähti naamalleni. Olin niin pahalla mielellä asiasta, että huusin ääneen “Ratamon siat” tai jotain vastaavaa. Minua ärsytti se, että missä tahansa muualla Suomessa voi elää ja hengittää normaalisti tarvitsematta miettiä, haiseeko savu. Matkamme aikana se ei haissut kertaakaan missään. Miksi juuri meidän pihamme, joka on mitättömän pieni alue Suomen maaperää, sattuu olemaan yksi pahimmista savu.... (tähän kuuluisi ruma sana, mutta en kirjoita sitä) koko maailmassa. Miksi me olemme saaneet osaksemme tällaisen kammottavan kirouksen?

Loppuilta oli tietenkin pilalla tuon spontaanin huudahdukseni takia. Mutta kun en kestänyt sitä löyhkää sanomatta mitään. Kun aukaisin auton oven, tuntui kuvainnollisesti kuin Ratamon Uolevi olisi läimäyttänyt haisevalla likarätillä naamaani “ystävällisenä” naapuritervehdyksenä.

Pihaan tullessamme huusin siis raivoissani "Ratamon siat", kun savu pöllähti naamalleni auton oven avatessani. Tämä vielä kertauksena. Siksi, että olin jo kirjoittanut virkkeen aikaisemmin, enkä raskinut poistaa sitä.


18.11.

Hain auton viiden maissa. Ratamon savu löyhkäsi vaihteeksi ulko-ovemme edessä, kun lähdin kävelemään. Se ei ole viime päivinä kovin pahasti haissut. Ehkä tuuli on ollut toiseen suuntaan, tai Ratamot säikähtivät viime lauantaista “hepuliani”. Mutta nyt vanhat katkut ovat palanneet.


22.11.

Kun kurvasin pihaamme, Ratamon kuvottava savulöyhkä lehahti autoon jo auton liikkuessa. Tavallisesti se haisee, vasta kun aukaisee oven. Auton tuuletin veti tällä kerralla savun sisälle ennen kuin auto oli pysähtynyt. Masentavaa palata ankeaan katkuiseen todellisuuteen, kun tulee matkalta, jonka aikana on jo tottunut savuttomuuteen. Muualla savuttomuus on normaalitila ja savu poikkeus. Meidän pihassamme savu on normaalitila ja savuttomuus on poikkeus.


23.11

Käväisin aamulla sillan takana. Kun tulin takaisin, Ratamon savu se vain löyhkäili. Illalla kävin kirjastossa. Kun kävelin takaisin, savu lemusi jo hautausmaan luona. Kävelin hieman Ratamon talon ohi, ja savun haju lakkasi heti. Mistähän se savu oikein mahtoi tulla? Tämä kysymys on vitsi.


25.11.

Tarkoitukseni oli lähteä käymään Virroilla, mutta en sujunut lähtemään. Sen sijaan asensin pressun Oldsin katoksen päälle. Kun olin levittämässä pressua, Ratamot sytyttivät taas katku-uuninsa. Tunsin savun hajusta, että nyt haisee vasta sytytetty puu. Lopulta savun löyhkä oli niin karmea, että jouduin tulemaan pois pihasta. Sain pressun juuri ja juuri jotenkin kiinnitettyä.


26.11.

Kun ajoin Töysässä talomme pihaan, Ratamon savu EI HAISSUT. Se oli käsittämätön ihme ja harvinainen luonnonoikku. Sattui nimittäin tuulemaan Ratamon talon suuntaan. Tällaisia tuulia on pari kolme kertaa talvessa.


27.11.

Siivosimme ulkorapun. Vein muutamia roskapusseja keräyspisteeseen. Piti ajaa ylimääräinen lenkki kanavan taakse, koska Savuttaja Ratamo oli pakettiautonsa kanssa keräyspisteellä juuri silloin kun olisin mennyt sinne.


1.12.

Olisin ehkä tehnyt päivällä jotain ulkohommia kuten korjaillut autoa, mutta Ratamon savukatku haisi kuvottavasti pihassamme koko päivän. Jouduin olemaan sisällä savupakolaisena. Aivan aamulla savu ei vielä haissut, mutta se alkoi haista jossakin vaiheessa. Huomasin sen, kun savua alkoi tulla sisälle ikkunoista, jotka Seija oli jättänyt auki.

Masentaa tuollainen tuntikausia jatkuva kitupolttaminen, joka kahlitsee elämäämme ja vaarantaa terveytemme ja henkemme.


11.12

Ratamon savu on löyhähdellyt vähän väliä ja estänyt tekemästä ulkotöitä. Joskus se on lemunnut todella ärsyttävästi. Autoa korjatessani jouduin käyttämään kaasunaamaria. Parina päivänä - tämäkin on tunnustettava - savu ei yllättäen haissut juuri lainkaan. Tuulen suunta on todennäköisesti ollut Ratamon taloa kohti. Tällainen harvinainen tilanne on siinä mielessä “ankea”, että se osoittaa ja muistuttaa, millaisia muiden ihmisten pihat normaalisti ovat, ja millainen meidänkin pihan kuuluisi olla. Savuttomuus on meidän pihassamme harvinainen poikkeustapaus, kun normaalipihassa savu on harvinainen poikkeustapaus


13.12.

Ratamon savu se vain jaksaa löyhkätä.


22.12.

Pysähdyimme Helsingistä tullessamme Tampereen City-Marketissa. Olimme savuisessa Töysässä joskus kymmenen tai yhdentoista paikkeilla. Minua masensi jo etukäteen ajatus Ratamon lemusavusta, joka löyhähtäisi nenäämme heti auton oven avattuamme ja tulisi kiusaamaan meitä koko joulun ajan. Ennustuksen alkuosa toteutui jo pihaan ajettuamme. Savu haisi niin kuin olin ennustanut. Laurakin kiinnitti huomion siihen ja oli kanssani samaa mieltä siitä, että Ratamon savuttaminen on törkeää.


23.12.

Kirjoittelen tätä puoli yhden maissa. Väsyttää, eikä jaksaisi oikein tehdä mitään. Ratamon löyhkäsavu haisee pihassamme niin kuin on ollut odotettua. Tekisi mieli kirjoittaa tyypeille kirje jossa kysyttäisiin, paljonko pitää maksaa, että saamme savuttoman joulun.

Siivoilimme keittiötä. Jesse vei sanomalehtiä keräyspisteeseen. Skannasin joulukuvan vuodelta 1961. Asensin - tai eihän siinä paljon asentamista ole - pikkuläppärin takkahuoneeseen, kun ei muutakaan tyhjää tilaa ja tyhjää pöytää ollut. Laura on käyttänyt tietokonettaan yläkerran huoneessa vanhan tietokoneemme pöydällä.

Ratamon ikisavu masentaa. Ei ole voinut edes tuulettaa kunnolla, kun savu löyhkää joka paikassa. Illalla onneksi tuuli hetken ajan toisesta suunnasta, joten yläkerran ikkunan voi aukaista. Olin jo aivan vähällä käydä pudottamassa Ratamon postiluukkuun kirjeen, jossa pyytäisi savutonta joulua. Kirjeen suunniteltu sisältö vaihteli sen mukaan, missä mielentilassa olin. Joskus suunnittelin kirjettä, jossa tarjoutuisin maksamaan savuttomasta tai edes osittain savuttomasta joulusta. Joskus taas suunnittelin rajumpaa kirjettä.

Syksyn savu -kilpailu

tiistai 18.10.

Olen suunnitellut lähteväni käymään Lapualla. Ja sinne myös lähdin, vaikka välillä jo ajattelin, että teen sittenkin vain pihahommia Töysässa. Lopullisen päätöksen lähtemisestä tein sen jälkeen, kun olin huomannut eli haistanut Ratamon savun lemuavan inhottavasti pihassamme.


maanantai 31.10.

Kuvasin videokameralla moottoritiellä. Tankkasin Lahdessa ja kävin Heinolan City-Marketissa. Olin Töysässa joskus illan mittaan. Ratamon ikisavu sen vain jatkoi haisemistaan, kun nousin autosta. Kun on välillä pois, unohtaa jo koko savun. Kun aukaisee auton oven talomme pihaan ajettuaan, karmea todellisuus löyhähtää naamalle. Se masentaa. Tekisi mieli huutaa suureen ääneen, että miksi meitä kiusataan. Miksi meidän kohtaloksemme kaikista Suomen ihmisistä on tullut tällainen savukirous. Savu haisee lähes aina ja pahentaa masennustani. Savu haisi myös silloin, kun lähdin Jessen kanssa liikenteeseen sunnuntaina.


lauantai 5.11.

Vein Seijan ja pari tyttöä Vaasaan aikaisin aamulla. Tätä kirjoittaessani kello on 9.30. Ratamon savu se vain löyhkäilee. Ei pystytty edes tuulettamaan yläkerrassa illalla ennen kuin myöhään yöllä.


tiistai 8.11.

Tarkoitukseni oli lähteä tänään Lapualle, mutta en saanut lähdettyä. Heräsin ennen kuutta siihen, että kuvittelin savun haisevan talossamme. Pomppasin sängystä ja nuuhkin haiseeko savu (puun polttamisesta lähtevä savu - eli sellainen, mitä röyhyää Ratamon piipusta). En tämän jälkeen saanut enää nukuttua vaan siirryin tietokoneen ääreen. Myöhemmin nukuin päiväunet, joiden aikana minua alkoi paleltaa. Tässä kaikessa meni niin paljon aikaa, että en enää lähtenyt Lapualle.


torstai 10.11.

Kun tulimme Töysään, Ratamon löyhkä haisi entistä vastenmielisempänä pihassamme. Olin niin pahalla tuulella, että kävelin Ratamon risteykseen katsomaan, miten savua tulee. Oli sen verran pimeää, että en nähnyt. Salamon pakettiautossa paloivat valot, joten sen ympärillä ehkä liikkui joku. Olin sen verran masentuneella ja pahalla tuulella, että jos tyyppi olisi tullut näkösälle ja lähestynyt minua, olisin voinut sanoa suorat sanat. Ja ne suorat sanat eivät olisi olleet mitään kovin harkittuja suoria sanoa. Ratamon savuterrori ärsyttää ja masentaa.

Olen lämmittänyt laivan uunia ja saunan uunia ja muitakin uuneja sen verran, että tiedän mistä Ratamon savu johtuu. Kitupoltosta! Normaalisti palavat puut - sillä tavalla palavat kuin saunan uunissa - tuottavat niin paljon lämpöä, että jos tulta pidetään palamassa koko päivä, talo on kuuma kuin pätsi. Jotta puut voisivat palaa koko päivän, ja jotta ne eivät tuottaisi liikaa lämpöä, niitä on poltettava vähällä hapella hitaasti. Ja tällaista polttamista kutsutaan kitupoltoksi. Se tuottaa valtavan määrän savua ja vaarallisia pienhiukkasia. Ja tätä Ratamot itsekkäästi pelkkää omaa etuaan ajatellen harrastavat muiden eli lähinnä meidän - koska asumme vieressä tuulen alapuolella- kustannuksella. Jos Seijan työpaikka ei olisi vaakalaudalla ja tavallaan riippuvainen naapurisovusta Ratamoihin, valittaisin savusta jonnekin. Tiedän, että valitus ei johtaisi mihinkään, mutta valittaisin silti. Saisinpahan edes julkisuutta kitupoltto-ongelmalle, josta todennäköisesti kärsii joku muukin kuin minä.

Talven savukuulumisia

(En ole jaksanut enää viime kuukausina ja vuosina kirjoittaa kaikista savun lemahduksista, koska ei kukaan jaksa kirjoittaa jatkuvasti jokapäiväisistä ilmiöistä. Alkutalvella ennen joulua savu ehkä haisi hieman harvemmin kuin joinakin pahimpina vuosina - ehkä se johtui tuulista tai siitä, että savuun on jo niin tottunut, ettei siihen jaksa joka kerta masennukseltaan reagoida. Tässä kuitenkin joitakin poimintoja talven 2010-2011 tilanteesta. )

tiistai 23.11.

Kirjoitan tätä kello 9.35. Olen miettinyt, lähtisinkö Lapualle. Täytyy vielä harkita. Kyllähän siellä olisi paljon tekemistä. Jonkinlainen allergia tai nuha tuntuu vaivaavan. Ehkä huoneen siivous on pannut pölyn liikkeelle. Siivoaminen on aina ollut huono juttu minulle. Toisaalta minulla on alkanut joka syksy jonkinlainen epämääräinen nuha näihin aikoihin, ja olen arvellut sen johtuvan savusta, joka alkaa haista ulkona. Nytkin savu lemahtelee, mutta en ole saanut selville, mistä piipuista sitä tulee. Varsinainen superkatkuttaja ei ole ehkä vielä ainakaan kovin usein päästellyt savujaan.


lauantai 8.1.

Nukuin muutaman tunnin. Heräsin joskus kahdentoista paikkeilla. Olin päättänyt, että lähden Lapualle, joten lähdin kanssa. Pihassa haisi aivan raivona Ratamon savu, kun putsailin autoa lumesta. Vaatteet haisivat aivan savulle, kun tulin sisälle.

Lähdettyäni ajamaan huomasin unohtaneeni rahakukkaron toisen takin taskuun. Jouduin kääntymään takaisin päätieltä. Tein U-käännöksen kerrostalon kohdalla tai vähän siitä Seinäjoelle päin. Ajoin takaisin tullessani Ratamon mutkan kautta nähdäkseni tuleeko kammottava katku todella Ratamon piipusta - mistä hajun erityisluonteen perusteella olin jo täysin varma. Ja sieltähän sitä tuli. Koska tänään oli melko lämmin sää, Ratamot lämmittivät taloaan kitupolttamalla. Tämä on yleinen ilmiö. Aina kun sää lauhtuu, Ratamon savu haisee pahimmin ja pahimmalta. Kovilla pakkasillakin Ratamon piipusta voi tulla savua, mutta silloin se useimmiten haisee tavalliselle savulle eikä hirviömäiselle katkulle kuten nyt, kun tuli palaa uunissa kitumalla.


sunnuntai 9.1.

Tein vähän ulkohommia. Kaivoin irtoportaat lumesta ja kiipesin katolle pudottamaan lunta. Ratamon savulöyhkä haisi vastenmielisesti pihallamme, mutta minkäs mahdat. Oli edelleen varsin leuto ilma, pakkasta aste tai pari. Tällaisella ilmalla Ratamot kitupolttavat.


keskiviikko 12.1.

Ulkona löyhkäsi taas vastenmielinen Ratamon katkusavu, kun kävin autolla. Olin Hesan matkalla jo aivan unohtanut, millainen on meidän todellisuutemme Töysässa. Missään muualla matkani varrella ei haissut samanlainen kammottava savu kuin mikä haisee meidän pihassamme. Useimmissa paikoissa ei haissut minkäänlainen savu. Tai oikeastaan sana “savu” kuvaa huonosti sitä vastenmielistä piippulöyhkää, joka pihassamme haisee. Ehkä pitäisi puhua katkusta.


keskiviikko 19.1.

Ratamon savu on haissut viime aikoina voimakkaasti. Jo lyhyt käväisy ulkona saa vaatteet haisemaan savulle - jos Ratamon myrkkylöyhkästä nyt yleensä voi käyttää nimitystä savu.

Käväisin päivällä ulkona, kun savu ei aivan pahimmillaan haissut. Putsailin lunta autojen päältä ja aurasin vähän pihaa.


torstai 3.2.

Ratamon savu haisi yhdessä vaiheessa niin paljon, että meinasin oksentaa, kun menin ulkorapulle. Aivan kuin olisi hengittänyt suoraan savupiipusta. Tulin niin nopeasti sisälle kuin mahdollista. Lumen auraamista tai muitakaan pihatöitä ei voinut edes ajatella.


perjantai 4.2.

Iltapäivällä panin haalarin päälleni ja teippasin kumikenkiäni, ettei lumi menisi niihin (Seija auttoi). Lähdin pudottamaan katolta lunta. Mittasin lumen paksuuden. Sitä oli yli 70 senttiä. Pelkään, että Lapualla liiteri on romahtanut.

Haalarin kanssa tuli kuuma, joten lopetin homman. Lumitilanne on katastrofaalinen. Näin paljon lunta en muista koskaan olleen Töysässa. Jostakin syystä Ratamon savu ei tänään haissut kovin voimakkaasti. Ulkona katolla savu vähän haiskahteli, mutta ei kovin paljon. Tänään oli siitä harvinainen talvipäivä, että tuulen suunta oli lännestä tai luoteesta eli Ratamon taloa kohti. Ratamon savu on kuitenkin siitä vihonviimeistä, että se haisee monesti vastatuuleenkin, kun tuulenpyörteet kierrättävät sitä.


lauantai 12.2.

Nukuin melko pitkään. Illalla ottamani allergiatabu ilmeisesti nukutti. Tänään pidin välipäivän kuvien skannailussa, koska käsi kipeytyy jatkuvasta hiiren napsuttelusta. Tai skannasin minä pari värikuvaa. Kuvien skannaaminen alkoi vaikeutua pölyn takia, joten siivosin ja imuroin hieman huonetta. Valitettavasti en voinut tuulettaa, koska Ratamon savu löyhkäsi.

Puin illalla haalarin päälleni ja lähdin kävelemään. Tarkoitus oli käydä vain vähän ulkona, mutta kiersin lopulta lammen, kun haalari päällä tarkenin. Pankin mittari näytti kahtakymmentä astetta. Näin kylmässä en ole ennen kiertänyt lampea. Kun tulin kämpille, minulla oli suorastaan kuuma haalarissani.


sunnuntai 20.2.

Seijan syntymäpäivä. Jatkoin valokuvaprojektia. Alan olla jo väsynyt siihen. Pakkanen paukkuu edelleen. Kävin kokeilemassa lumikenkiä. Kävelin talon ympäri. Ratamon savu löyhkäsi talon takana niin, ettei pystynyt hengittämään. Masentavaa.


maanantai 28.2.

Helmikuu loppui kuin huomaamatta. Pitäisi kirjoittaa vähän Ratamon savusta, kun jaksaisin. No kirjoitetaan nyt vähän (muutama päivä on kulunut edellisen lauseen kirjoittamisesta). Ei siitä savusta sen kummempaa kuin että se on taas löyhkäillyt vastenmielisesti kuten kaikkina talvina siitä lähtien kun savuongelmat joskus 2000-luvun alkuvuosina alkoivat. En tiedä, minkä muutoksen Ratamot tekivät “lämmittämisessään” joskus vuoden 2003 tai 2004 paikkeilla, mutta esimerkiksi 1990-luvulla en muista kärsineeni savuongelmista.

En jaksa enää yrittää palauttaa mieleeni, milloin savu on haissut ja milloin se on haissut vähemmän (olisi väärin kirjoittaa, että ei ole haissut, koska tällainen tilanne on erittäin harvinainen). Savu on lemunnut ja estänyt ajoittain tuulettamisen ja tietenkin myös pihassa olemisen.

Näin siis päättyi helmikuu. Ulkoilu on jäänyt vähiin. Pakkasia on ollut. Pari hiihtolenkkiä sain sentään tehtyä. On aika siirtyä maaliskuuhun.


torstai 3.3.

Tänään sain kokea ihmeellisen ilmiön. Tuuli lännestä, eikä Ratamon ikisavu löyhkännyt pihassamme. Tällainen harvinainen kokemus tuntui oikein ihmeelliseltä, kun tulin Lapualta ja aukaisin auton oven. Tavallisesti olen tottunut siihen, että kammottava savulemu tulvahtaa naamalle heti kun oven aukaisee.


perjantai 19.3.

Ratamon savu se vain jaksaa lemahdella pihassamme. En ole jaksanut enää kirjoittaa koko asiasta, koska kirjoittaminen olisi saman asian toistamista ja toistamista ja toistamista ja toistamista. On nimittäin paljon yleisempää, että savu haisee kun että se ei haise. Eilen kävin oikein katsomassa, että miten paljon sitä savua oikein tulee. Ihme ja kumma, mutta piipusta tuli vain lämpimän ilman väreilyä merkkinä siitä, että uunissa on tuli. Mutta silti katku haisi pihassamme.

Ankeimmalta savun haisteleminen tuntuu silloin, kun tulee autolla pihaan jostakin muualta, jossa ei haise savu - eli mistä tahansa muualta kuin meidän pihastamme. Matkan aikana on ehtinyt jo unohtaa sen karmean todellisuuden, joka löyhähtää naamalle, kun auton oven aukaisee. Tunne on masentava. Erittäin masentava. Juuri tuolla hetkellä tekisi mieleni karjua koko maailmalle, että lopettakaa Ratamot se meidän hidas tappamisemme. Miksi ihmeessä juuri meidän osaksemme miljoonista suomalaisista on tullut kohtalo asua jatkuvasti löyhkäävän naapurisavun keskellä. Naapurisavun, joka vaarantaa naapurisovun. Tällaisia ajatuksia tulee mieleen myös silloin kun aukaisee ulko-oven, ja savu löyhähtää naamalle.

Savuinen helmikuun loppu

18.2.

Seija oli hakemassa meitä. Siirryin ajamaan autoa. Kävimme Sokoksella. Lisäsimme auton renkaisiin ilmaa ja tankkasimme auton sillä aikaa kun Seija oli eräässä toisessa kaupassa. Kun tulimme Töysään, pihassamme ei haissut savu, mikä on hyvin poikkeuksellista. Syy oli ilmeisesti se, että Ratamot olivat Vaasassa katsomassa poikansa penkkareita. Kukaan ei ollut panemassa puita uuniin.


22.2.

Aamun yllätys oli se, että raanoista ei tule vettä. Sulattelin lunta pahimpaan tarpeeseen. Olohuoneen ulko-ovea aukaistessani huomasin sen odotetun ilmiön, että Ratamon ikisavu löyhkäsi taas inhottavasti. Jo pieni kurkistus oven raosta saa vaatteet haisemaan savulle. Masentavaa.


25.2.

Ratamon savu löyhkäsi taas kitkerän katkerasti koko päivän aamusta myöhään iltaan. Ajattelin jo kirjoittaa tästä ikiaikaisesta ongelmasta jollekin foorumille, mutta olin niin kiireinen, että en ehtinyt enkä jaksanut. Eivät ihmiset kuitenkaan ymmärtäisi.

26.2.

Nukuin aamuyön levottomasti ja heräsin joskus seitsemän maissa. Ratamon savu katkusi jo aikaisin aamulla, kun kävin hakemassa lehden.

Kävin illalla kaupassa. Jouduin tekemään kaksi reissua, sillä unohdin luottokortit toisten housujeni taskuun. Tuntui ihmeelliseltä nousta autosta kaupan pihassa, jossa ei haissut sama ikuinen savulöyhkä mikä haisee pihassamme. Joskus muulloinkin, esimerkiksi Vaasan torilla, tulee samanlainen “ahaa-elämys”. Ilmassa tuntuu olevan jotakin ihmeellistä. Yhtäkkiä tajuaa, että se ihmeellisyys on savun hajun puuttuminen. Ilma on normaalia. Se on raikasta. Se ei haise millekään - ainakaan kovin voimakkaasti. Tuollaisen havainnon jälkeen iskee katkeruus ja paha mieli siitä, miksi juuri maailman kaikista ihmisistä meidän kiroukseksemme on tullut se, että naapurissamme asuu yksi ihmiskunnan pahimmista kitupolttajista, jonka ansiosta elämämme on kurja ja mahdollisesti myös lyhyt.


27.2.

Kevään merkit ovat jo selvästi ilmassa. Tarkoitan Ratamon tekemiä kevään merkkejä eli ikuista savulöyhkää, joka haisee pihassamme. Savu haisi aamulla aikaisin, kun hain lehden. Savu haisi aamupäivällä ja keskipäivällä ja iltapäivällä ja vielä myöhään illallakin.

Tarkoitukseni oli lähteä kevään ensimmäiselle hiihtolenkille, mutta Ratamon savu masensi niin, että en viitsinyt mennä ulos. Aina kun kurkistin ulko-ovesta, kitkerä voimakas savu tulvahti naamalleni. Lopulta tuntui, että savu haisee myös sisällä talossa. Pakkohan sen on haista, koska ilma tulee taloon ulkoa. Aloin saada astma-tyyppisiä oireita, ja minun oli otettava allergiatabletti. Olen sanonut tämän kymmeniä kertoja ja kirjoittanut varmaan yhtä monesti, mutta toista vielä kerran, että Ratamon “lämmittäminen” tekee talostamme asuinkelvottoman. Ratamot aiheuttavat kitupolttamisellaan vaarallisen ympäristöuhkan.

Nyt muistuikin mieleeni, että panin muutama päivä sitten keittiön keskustuulettimen sulakkeen paikalleen, koska veden tulon katkeamisen takia tiskialtaaseen oli jäänyt pesemättömiä astioita, joista... no kyllähän te tiedätte. Tuuletin raikasti hieman ilmaa, kun pesin astioita Fairyllä ja pienellä vesitilkalla. Asian kääntöpuoli on se, että tuuletin tekee taloon alipaineen, joka aiheuttaa ulkoilman tunkeutumisen sisälle ovien raoista. Ja koska ulkoilma on Ratamon savun kyllästämää, sisällä talossa alkaa haista savu. Nimenomaan Ratamon savun takia olen joutunut pitämään tuulettimen sulaketta pois paikaltaan. Täytyypä taas ruuvata se irti.

Minulla oli huono omatunto siitä, että en ole hiihtänyt enkä juuri muutenkaan ulkoillut. Niinpä kävin illalla kiertämässä tavanomaisen iltalenkkini. On typerää, että täällä Töysässä on erikseen lähdettävä kävelemään ilman mitään muuta tarkoitusta kuin käveleminen. Helsingissä asuvat saavat päivittäisen kävelyannoksensa automaattisesti kävellessään asioillaan. Vaikka liikkuisi busseilla ja raitsikoilla ja junilla, silloinkin on käveltävä. Täällä Töysässä sen sijaan ei ole mitään asioita, joiden takia tarvitsisi kävellä. Auto on muutaman metrin päässä ulko-ovesta, ja sillä tapahtuu kaikki liikkuminen. Maaseutu on erittäin epäterveellinen elinympäristö, ja meidän tapauksessamme Ratamon kitupolttaminen tekee siitä vieläkin epäterveellisemmän.


28.2.

Hain lehden. Ratamon kammottava kitkerä katku haisi pihassamme niin kuin aina. Kun seisoin postilaatikon luona, ihmettelin, miten savu voi haista pihassamme, koska tuuli ei puhalla Ratamon suunnasta. Kiersin lehti kädessäni talon toisella puolella olevalle tielle nähdäkseni, nouseeko Ratamon piipusta savua, ja mihin suuntaan se menee. Ja tällöin kävi ilmi, että siellä tiellä seisoessani tuuli puhalsikin lähes vastakkaisesta suunasta kuin postilaatikoiden luona. Ja Ratamon talon harjan takaa nousi sinistä savua laajana rintamana aivan kuin siellä olisi ollut useita savupiippuja. Ja tietenkin savu kulkeutui kohti meidän pihaamme.

Meidän talomme lähistöllä on sen tyyppinen ympäristö, että se kierrättää tuulta tietyllä tavalla. Syynä ovat luonnon olosuhteet kuten metsä ja aukeamat ja rakennukset ja isot puut. Näistä kaikista muodostuu eräänlainen “savusykloni”, joka kerää savun Ratamon talon ympäriltä lähes tuulen suunnasta riippumatta ja kierrättää sen meidän pihaamme, joka on tämän pyörteen savua imevä keskipiste. Ilmiö on saman tyyppinen kuin, jos pyörittää roiskaista vettä sangossa, jolloin roskat kerääntyvät vesipyörteen keskelle.

Jos joku lukee tätä juttua, hän ehkä pitää minua vainoharhaisena hulluna, koska eihän noin voi olla. En väitä selitystäni tieteelliseksi, mutta joka tapauksessa tosiasia on, että savu tulee meidän pihaamme. Vaikka tuulen periaatteessa pitäisi puhaltaa milloin sieltä, milloin täältä, on äärimmäisen harvinaista nähdä tilanne, jossa Ratamon savu kulkeutuisi vastakkaiseen suuntaan kuin missä on talomme. Jollakin täysin ihmeellisellä tuulisella ja tuiskuisella säällä se voi olla mahdollista, mutta silti väitän, että tuuli tuo savua pihaamme noin 80-90% ajasta, jolloin piipusta yleensä nousee savua. Jos tuulen puhaltaminen eri suunnista olisi satunnaista, todennäköisyyden sille, että savu haisee juuri meidän pihassamme, pitäisi olla noin 25 %.

Haluaisin kuvata savun nousemista videokameralla ja tehdä aiheesta Youtube-videon. “Kitupolttajan uhrin päiväkirja”. Kuvaus pitäisi tehdä tieltä talomme takaa, ja sinne on hankala viedä huomiota herättämättä videokameraa, jonka pitäisi olla jalustalla.



Lähdin iltapäivällä Lapualle. Viivyin siellä muutaman tunnin. Minulla oli videokamera mukanani. Töysään tullessani kuvasin kasetin loppuun hieman Ratamon piipusta tulevaa sinertävää savua. Ajattelin, että teen edes jonkinlaisen “Kitupolttajavideon”. Materiaalia ei kertynyt paljon, koska kasetti loppui. Auton ikkunasta oli sitäpaitsi hankala kuvata, sillä kamera tahtoi heilua.

Illalla katsoimme Lostin torstain jaksosta alkuosan, joka jäi torstaina katsomatta. Tuuletin talon yläkerrassa kymmentä vaille kolme yöllä, koska silloin arvelin ilman vihdoin olevan savutonta. Tuntui tosin vielä tuolloin yölläkin, että ilmassa olisi ollut jonkinlaista sammuneen uunin jälkisavua eli saman tyyppistä savun hajua, jota voi aistia nuotiosta, joka on sammunut, mutta joka vielä hohtaa lämpimänä. Ratamon kitupolttouuni hönkäilee tuollaisia röyhähdyksiä vielä yölläkin ennen kuin aamulla taas alkaa tavanomaisen päiväsavuttamisensa.

Autttaisiko ympäristökeskus?

11.2.

Katselin juuri Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen sivuja ja mietin, kannattaisiko sinne ottaa yhteyttä savuasiassa. Arvelen, että yhteydenotosta on pelkkää haittaa. Tein aikoinaan valituksen Töysän kunnan maanlunastusasioista Vaasan vesioikeuteen tai johonkin tämän tyyppiseen putiikkiin. Tyypit nauroivat räkänaurut valitukselleni ja panivat minut vielä maksamaan siitä, että olin valittanut. Uskoni erilaisiin viranomaisiin on siis alempi kuin nolla. Mahdollisista valituksista tai yhteydenotoista ei ole positiivisia seurauksia eikä neutraaleja seurauksia vaan aina pelkästään negatiiviset seuraukset. Siis valittajalle. 

Pakkanen paukkuu - savu haisee

3.2.

Tarkoitus oli, että alan hissukseen tehdä jotain Citroenille, kun sää on nyt lauhempi. En ottanut suunnitelmissani huomioon ulkona haisevaa savua, joka tänään tuntui jopa sisällä talossa.


4.2.

Tänään koin asian, jota voisi sanoa viidentoista minuutin ihmeeksi. Puhdistin lunta Citroenin päältä, eikä sinä aikana haissut käytännössä lainkaan savu. Se oli aivan uskomaton kokemus, suorastaan epätodellinen kokemus tässä ikuisen savun ympäristössämme. Ajattelin haikeudella, että tällainen raikas savuton ilma on monille ihmisille täysin normaali olotila. Meille se on harvinainen poikkeus. Viidentoista minuutin lopulla aloin kuitenkin jo tuntea lievää savun hajua nenässäni, joten ei “ihme” kauan kestänyt.


11.2.

Kävin ulkona katsomassa, löytyisikö jostakin tunkki, jolla voisin nostaa Citroenin nokkaa. Tunkkia ei löytynyt, eikä ulkona muutenkaan ollut järkevä olla. Siellä nimittäin haisi inhottavasti Ratamon savu. Savua röyhysi Ratamon talon takaa laajana pilvenä kuin jostakin kemiantehtaasta.

Sieltä sitä tulee

Tällä hetkellä (klo. 17:16) Ratamon savu löyhkää niin järkyttävästi, että se haisee täällä talossa sisälläkin. Koko talo on savupilven seassa. Huomasin tämän asian jo silloin, kun kävin ulkona ja kiersin talon toiselle puolelle katsomaan sieltä, millainen savu Ratamon piipusta nousee. Talossa sisällä oleminen ja savun vetäminen keuhkoihin jokaisella henkäyksellä saa aikaan “astmaisen” tunteen. Savun vaikutukset huomaa aivan selvästi. Kun Seija äsken tuli sisälle, ulko-ovesta ehti tulla sisälle niin paljon savua, että koko eteinen alkoi löyhkätä voimakkaasti. Muualla talossa oleva savu on lievempää. Sen hajun juuri ja juuri huomaa. Mutta aivan selvästi sen aistii siinä, että hengittäminen on epämukavaa aivan kuten jossakin siitepölyä kuhisevassa paikassa. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna Ratamot ovat parhaillaan tappamassa minua.

Vuosikymmen vaihtuu - savu säilyy

8.1.

Tammikuun alku on ollut tylsää. Ulkona on jatkuvasti melko kova pakkanen, joten siellä ei oikein viitsi olla. Virroilla en ole käynyt sen jälkeen, kun Opel oli tuhottu. Paikkakunta masentaa niin paljon, että en ole jaksanut lähteä sinne.

Jatkoin kuvien skannailua. Se on sikahidasta. Ratamon savu, josta en ole jaksanut paljon kirjoittaa viime aikoina., löyhkäsi talomme ympärillä niin, ettei yläkerrassa voinut tuulettaa ennen kuin joskus yöllä.


17.1.

On kummallista, että en koskaan muista sitä ikiaikaista totuutta, että meidän talomme pihassa haisee Ratamon savu. Kun olemme olleet useita päiviä muualla maailmassa, jossa savu ei haise, sen löyhähtäminen naamalle auton ovea avattaessa on ankeaa. Miksi ihmeessä meidän kirouksenamme on asua maailman pahimman savunlöyhyttäjän naapurina ja vieläpä tuulen “alapuolella”.

Se, että en ole juurikaan maininnut savua viime aikoina päiväkirjassani, ei tarkoita, etteikö se olisi haissut. En vaan ole jaksanut kirjoittaa asiasta. Alkutalvesta ennen joulua savu ehkä haisi harvemmin kuin joinakin muina talvina, mutta tämän vuoden alkupuolella se ehkä on haissut jo vanhaan malliin. En ole pitänyt savupäiväkirjaa, vaikka tässä tavallisessa päiväkirjassani olenkin savusta maininnut.


19.1.

Iltapäivällä ajelin Seijan kanssa Seinäjoelle. Kävimme Tarjoustalossa ja K-Raudassa ja Clas Olssonilla ja Anttilan Top-Tenissä sekä Prismassa. Takaisin tultuamme Ratamon kuvottava savu löyhähti taas naamalleni, kun aukaisin auton oven. On se kumma, kun en koskaan muista tätä ikuista savua, vaan se aina vain uudestaan ja uudestaan “yllättää” minut, kun tulemme jostakin. Ei sen enää pitäisi yllättää. Kun muualla savu on harvinainen poikkeusilmiö, meillä savuttomuus on harvinainen poikkeusilmiö.


26.1.

Kun kävin aamulla hakemassa lehden, pihassa haisi niin mieletön Ratamon savulöyhkä, että teksi taas kerran mieli sanoa, että se rikkoi kaikki entiset ennätykset. Pidin talouspaperin palaa suuni edessä ja yritin hengittää sen läpi. Tultuani sisälle savun haju löyhähteli vaatteista vielä jonkin aikaa, kun olin keittiössä. Hajun tunsi aina, kun liikahti vähän. Silloin puseron huokosissa olevaa savuista ilmaa todennäköisesti lähti liikkeelle. Tämä ikuinen savukysymys harmitti ja masensi niin, että meinasin jo panna kaasunaamarin kasvoilleni ja lähteä oikein provosoivasti kuvaamaan Ratamon savupiipun röyhyjä tieltä. Mutta mitäpä se olisi auttanut. Suunnittelin myös kirjeen kirjoittamista jonnekin ympäristöviranomaisille, mutta mitä apua siitäkään olisi. Saahan Suomessa “lämmittää”.

Tämänkertainen savu haisi muuallakin kuin pihassamme. Se haisi erittäin voimakkaana myös postilaatikkojen luona, joten teoriassa savusta kärsivät muutkin kuin me. Savu saastuttaa koko asuntoalueen.

Minusta tuntuu, että savu aiheuttaa allergisia oireita, kun sitä tihkuaa sisälle taloon. Silmiä on kutittanut parina viimeisenä yönä ja päivälläkin aivan kuin kesällä siitepölyaikana. Ja jonkinlainen perusallerginen tila vaivaa minua koko sen talviajan, jolloin savua esiintyy. Se alkaa syksyllä samoihin aikoihin, kun Ratamon savupäästöt alkavat, ja loppuu keväällä, kun savupäästötkin loppuvat. Muina aikoina juuri saman tyyppisiä oireita ei ole. Kesän siitepölyallergia on aivan erilainen.

28.1.

Heräsin seitsemän jälkeen. Helsingin Sanomia ei ollut vielä tullut, kun kävin postilaatikolla. Mutta savua sen sijaan oli jo ilmassa. Ja savun lähdekin oli helppo paikallistaa. Ratamon vessan ikkunasta näkyi valoa, joten tyypit olivat ilmeisesti jo käyneet panemassa kitupolttouuninsa kytemään.

Aihe, josta ei enää jaksa kirjoittaa

27.11.

Olimme olleet pari päivää Helsingissä, ja lähdimme illalla kotimatkalle. Pysähdyimme Tampereella K-kaupassa. Ajoimme Töysään Alavuden reittiä. Pihaan saapuessamme totesin taas kerran saman asian minkä olen joutunut toteamaan kymmeniä kertoja aikaisemmin. Nimittäin sen, että pihassamme haiseva savu yllättää ja masentaa aina uudestaan ja uudestaan, kun välillä on monta päivää jossakin muualla, missä ei haise savu. Muualla ollessa unohtaa sen ikävän tosiasian, että elämme asuinkelvottomassa ympäristössä. Helsingin keskustassakin on paljon parempi ja raikkaampi hengitysilma kuin meidän pihassamme - ja tietysti sisälläkin.


30.11.

Lähes ainoan kerran kun kurkistin vähän ulos ovesta, pihassa tuntui haisevan aivan sairaalloinen savu. En jaksa enää edes miettiä mistä piipusta se tulee. Hajusta päätellen voisin melkein vannoa, että se tulee sieltä mistä se yleensä tulee, mutta miksipä se asia siitä muuttuu.

Yleinen savuttaminen on lisääntynyt siinä määrin, että ulkona haisee savu muulloinkin kuin silloin, kun Ratamot röyhyttävät. Itse asiassa Ratamon piipusta on tullut tänä syksynä harvemmin savua kuin aikaisempina syksyinä. On sitä kuitenkin tullut. Eräänä iltanakin kävin katsomassa, kuinka savua tulla tuprusi. Aavistelin nimittäin hajun voimakkuudesta, että savun on pakko tulla sieltä - niin kuin se tulikin.

Tässä eräänäkin iltana - olisiko ollut perjantaina - en voinut tuulettaa huoneita ennen kuin myöhään yöllä. Ilma varsinkin yläkerrassa on tunkkainen kuin mikä, mutta koska ulkona leijaili savua, ikkunoita ei voinut aukaista.


8.12.

Ulkona lemusi vaihteeksi kammottava savu, kun kurkistin jossakin vaiheessa ovesta. Kun tulee talviaikana Töysään oltuaan välillä jossakin muualla, yllättyy joka kerta savusta, jonka voi haistaa pihassamme heti kun aukaisee auton oven. Savua ei muista, koska missään muualla se ei haise samalla tavalla. Helsingin ilmakin on raikasta ja hajutonta Töysän savulöyhkään verrattuna.


9.12.

Lähdin ennen puoltapäivää Citroenilla Virroille. Ajoin Ähtärin kautta. Pysähdyin Killinkosken kohdalla ja käännyin takaisin ottamaan kuvia erään talon savuista mahdollisiiin propagandatarkoituksiin. Tämä pieni lenkki aiheutti sen, että eräs auto ehti livahtaa edelleni. Se ajoi harmillisen kovaa mutta kuitenkin hitaammin kuin mikä olisi ollut oma tavoitenopeuteni.

Virroille tultuani kävin Sokoksella ja Lidlissä. Kauppareissulta tultuani huomasin, että Opelin ikkunat oli särjetty. Masennuin tästä havainnosta niin, että en saanut sitä vähäistäkään tehtyä mitä olisin ehkä muuten saanut. Olin jo muutenkin perusmasentunut, eivätkä tämän tyyppiset havainnot eivät ole mitään varsinaista masennuslääkettä.


11.12.

Huoneessa on taas tunkkainen ilma, mutta en taida uskaltaa aukaista ikkunaa, koska ulkona voi haista savu.

Savu haisee yötä päivää...

perjantai 27.3.

Saavuimme illalla lähes viikon kestäneeltä reissulta Tukholmaan ja Helsinkiin ja muuallekin. Oli ankeata aukaista auton ovi reissun päätteeksi ja todeta taas kerran, että ainoa viikon aikana näkemäni ja kokemani paikka, jossa löyhkää aina vastenmielinen savu, on meidän pihamme. Savu ei haissut Tukholmassa eikä Helsingissä eikä Espoossa eikä Vantaalla eikä Lahdessa eikä missään muuallakaan. Miksi ihmeessä meidän pihamme on Euroopan savuisin paikka? Miksi meidän naapurissamme asuu Euroopan ja ehkä koko maailman pahin ilmansaastuttaja?


Tukholmassa ei haissut savu.


lauantai 28.3.

Ratamon savulöyhkä lemusi pihassa jo aamulla ennen kahdeksaa kun hain lehden. Masentavaa. Savua löyhähteli Ratamon talon takaa tavalliseen tapaan kuin jostakin isommastakin kohteesta. Tarkoitan tällä sitä, että savu ei tule ohuena juovana vaan laajasti aivan kuin talon takana olisi 10-15 metrin levyinen ruohikkopalo tai vastaava.

Päästäkseni välillä pois savun ympäröimästä talostamme pakkasin sukset autoon ja kävin hiihtämässä pienen lenkin lähellä olevalla järven jäällä. Siellä oli yllättäen kova viima, joten olisin tarvinnut kaulahuivin ja muitakin lisävaatteita.

Ratamon savu lemusi talomme ympärillä koko päivän aamuaikaisesta myöhäiseen iltaan. Tätä kirjoittaessani kello on vähän yli puoli yksi yöllä, eikä huonetta voi vieläkään tuulettaa. Sitä ei ole koko päivänä voinut tuulettaa. Ei edes aamulla, koska savu haisi jo silloin. Raotin hetki sitten ikkunaa, ja heti tulvahti savua sisälle. Täytyy odottaa jonnekin kahteen asti yöllä ja kokeilla, voiko ikkunan silloin aukaista. Otin jo päivällä keskustuulettimen sulakkeenkin pois, jotta savua ei imeytyisi sisälle taloon. Imeytyy sitä kuitenkin. On täysin käsittämättömän mielisairasta - muuta ilmaisua en enää keksi - että yksi ainoa perhe terrorisoi “lämmittämisellään” toisten ihmisten elämää lähes vuorokaudet ympäriinsä ja riistää mahdollisuuden puhtaaseen hengitysilmaan. Puhdasta hengitysilmaa taidetaan pitää niin itsestään selvänä asiana, ettei kukaan ole keksinyt tehdä siitä edes mitään “oikeutta”, jonka rikkomista vastaan voisi puolustautua.

Sain "hepulin"

Heräsin ja touhuilin yhtä ja toista. Iltapäivällä lähdin Seijan kanssa Vaasaan. Ostin jousen auton tuulettimen moottoriin. Irrotin tuulettimen liikkeen pihassa, jotta voin ottaa yhden jousen malliksi. Vein lopulta koko laitteen liikkeeseen. Jousi maksoi euron. Maksoin sen ulkomaisella euron kolikolla.

Kävimme Lidlissä sekä City-Marketissa. Käytimme aivan mielettömästi rahaa.

Vaasasta tultuamme sain pihassa “hepulin”. En kestänyt sitä, että Ratamon savu taas löyhkäsi. Niinpä aloin autosta noustuani huudella suureen ääneen, että SAVU ja SENKIN RATAMOT ja jotain muuta tällaista. En enää muista, mitä huusin. Olin täysin poissa tolaltani. Ja Seija oli tietysti aivan kauhuissaan. Se pelkää, että sekoan lopullisesti ja teen jotain peruuttamatonta. Pihassa huutelu alkoi jo sen mielestä lähennellä hulluuskohtausta. En minä mikään hullu ole - toistaiseksi. Pahaa oloa on vain pakko saada purkaa jotenkin.

Touhuilin tietokoneella ja katsoin lopun jostakin avaruusaiheisesta scifi-elokuvasta. Tuuletin yöllä kahden maissa - tällä kertaa vähän ennen kahta - ja menin nukkumaan.